Ajatus syksyssä

Syksy on ollut minulle aina vuoden taitekohta. Pidän syksystä. Pidän uusista aluista ja kyllä, pidän myös lopuista. Kesä on minun vuodenaikani ja mielentilani, mutta syksy on ehdottomasti seuraavaksi ihaninta aikaa.

Syksy on sitä, kun järjestellään uudet kynät kynäpenaaliin, hankitaan uusi ihana kalenteri ja kirjataan vapaan kesän jälkeen menot kalenteriin. Arki saa järjestyksen ja suunnan.

0617_blogi_23

Olen pyöritellyt monta vuotta ajatuksia jatko-opiskelusta, mutta en ole oikein päässyt asiassa eteenpäin. Muut asiat ovat ajaneet aina edelle, eikä minulla ole ollut aikaa minulle. Selviytymismoodissa ei riitä energiaa uuden oppimiselle eikä järkevien pidemmän tähtäimen ratkaisujen tekemiselle. Olen sen tosiasian hyväksynyt ja läpi käynyt.

Vuoden sisällä olen hieman makustellut korkeakouluopintoja ja suorittanut muutaman opintopisteen muotsikassa. Tunnustelin ensin myös opiskeluja avoimessa yliopistossa; viestinnän perusteet kuulostivat mielenkiintoiselta, mutta ihan niin teoreettinen opiskelu ei ole minun juttuni. Kompastuin semiotiikkaan ja merkkien merkityksien analysointiin. Jos olen rehellinen, niin ei minusta ole jankkaamaan ja väittelemään tieteellisistä faktoista. Asioiden tutkiminen on minulle kuitenkin luontaista.

Ajatus korkeakouluopinnoista on kirkastunut mielessäni ja hain kevään yhteishaussa opiskelemaan liiketaloutta. Tarkoitus oli upgreidata markkinointitutkintoani ja opiskella työn ohessa lähinnä palvelumuotoiluun suuntautuen. Se oli sellainen järki-ihmisen järkiratkaisu, sydän kyllä sykki toiseen suuntaan, mutta…

Opintopaikka jäi viiden pisteen päähän. Nieleskelin hetken pettymystä, joka kohdistui lähinnä siihen, että olen aina varasijalla tai häviäjä. Aina. Kaikessa. Toisaalta sydän kuiskutteli koko ajan, että se toinen tie on se mun juttu ja polkujen päät aivan edessäni. Plan B kohdallani oli jo alun perin aloittaa polkuopinnot avoimessa amk:ssa täysin uudella alalla. Polkuopintojen jälkeen sitten tutkinto-opiskelijaksi sen hetkinen elämäntilanne huomioiden, jos vain mahdollista. Mutta ei.

Jostain alitajunnasta ja intuition johdattamana mieleen kirkastui ratkaisu, joka olisi tähän tilanteeseen täydellinen. Se antaisi mahdollisuuden paitsi kokeilla kestävyyttäni työelämän ja korkeakouluopintojen yhdistämisessä, myös kaipaamiani taitoja joilla mahdollisesti löytää se tulevaisuuden työpaikka ja yhdistää sekä työ että harrastus vielä saumattomammaksi kokonaisuudeksi. Tähän liittyy vielä pari mutkaa matkassa, joita selvittelen.

Ja se Plan B olisi vuorossa kenties ensi keväänä tai syksynä, jos luoja suo ja niin edelleen.

Mainokset