Uuteen kotiin

Muutto uuteen kotiin alkaa jo  hieman jännittää. Mitenhän saamme kaiken onnistumaan? Entä miten viihdymme uudessa kodissa? Uusi koti ei tosiaan ole vielä sekään se unelmakoti ja haaveideni loppusijoituspaikka. Paikka, johon voisin juurtua.

Se on kuitenkin koti, jossa toivottavasti on hyvä elää.

Uusi koti

Minulla ei ole hajuakaan, miltä asunto näyttää ja kuinka pimeä se mahtaa olla ikkunoiden ollessa vain yhteen ilmansuuntaan ja asunnon sijaitessa alemmissa kerroksissa. Entä kuinkahan mahtavat huonekalumme sopia asuntoon?

Asuntoa pääsee katsomaan vasta muutama viikko ennen muuttoa. Rakennustyömaalle ei tietenkään saa mennä. Olen käynyt katselemassa rakennusta ulkoa käsin ja tykkään siitä kovasti. Toivottavasti siellä on hyvät energiat. Ainakin minulle tuli tosi hyvä fiilis siinä hetkessä, kun tajusin, että haluan varata asunnon kyseisestä talosta.

Nykyinen koti

Nykyinen asunto on ihanteellinen niin sijainnin, valoisuuden kuin pohjaratkaisunkin suhteen. Walk-in-vaatehuone on luksusta ja on ollut todella tarpeellinen meille. Erilliset vessa ja kylppäri on hyvä ratkaisu. Edellä mainitut ominaisuudet puuttuvat uudesta kodistamme.

Tilaakin meillä nyt on aivan mahtavasti kahdelle. Toisaalta tilaa on vähän liikaa Pikkuvalon muutettua omilleen. Tila maksaa, enkä näe vuokrattua tilaa sen arvoiseksi. Ainakaan tässä asumismuodossa, mikä olosuhteiden pakosta on nyt meidän kohtalomme. Laitan rahani mieluummin terveelliseen ruokaan ja harrastuksiin. Lisäksi nykyisen asunnon ilmanlaatu on huonontunut radikaalisti parissa vuodessa ja liikenteen meteli on alkanut käydä yli sietokykyni. Talo alkaa ikääntyä ja se on rakennettu aikana, jolloin on rakennettu kuraa. En halua vähäisiä rahojani pitää kiinni moisessa. Näistä syistä muutamme.

On ihanaa muuttaa aivan uuteen asuntoon. Tulevan kodin sijainti on aika kiva; ihastuttavan puiston laidalla ja kohtuullisen matkan etäisyydellä juna- ja bussiasemalta, ruokakaupalta, koululta, työpaikaltani sekä kaupungin keskustasta.

Sisustusintoilua pitkästä aikaa

Mietin pitkästä aikaa innostuneena myös sisustamista. Edellisessä muutossa luovuin valtavasta määrästä huonekaluja ja niiden mukana edellisten elämäntilanteideni unelmista ja muistoista. Se teki hyvää! Kynnys luopua unelmieni antiikkimööbeleistä oli todella korkea, mutta helpotus jälkikäteen sitäkin suurempi. Enää ei tee tiukkaa luopua mistään mööbelistä tilanteen niin vaatiessa.

Tästä kodista tulee pitkästä aikaa ensimmäinen, jonka voin sisustaa aivan kuten haluan. Minun näköisekseni. Vaikka en vielä voi juurtuakaan, voin tehdä tulevasta kodista pesän.