Elämä heittelee taas eteen haasteita, joiden ylitse pääsemisestä en ole enää lainkaan varma. Menen jonkin aikaa pintahengityksen voimin. Etsin tietoisesti iloa ja valoa. Työstän hyvää mieltä, jotta en tipu.
Ajat ovat yleisesti todella haastavat. Herkkänä ihmisenä imen kaiken itseeni. Työelämä puristaa ihmisistä viimeisetkin mehut, uutisotsikot eivät paljon toivoa anna ja täydellisen ihmisen mittaa tarjoillaan joka käänteessä. Sankarit ja kyynärpäitä käyttävät loistavat. Mutta se tavallinen ja ehkä rikkinäinenkin ihminen, sille ei tunnu olevan sijaa. Ole siinä sitten ihminen. Muutama läheinen ystävä on viimeaikoina antanut periksi väsymykselle ja antautunut masennukselle. Voi olla, että en itsekään jaksa enää pistää vastaan.
Iloa. Iloa löytyy vaikkapa lumisesta maisemasta ja näkymästä kameran linssin läpi. Uusi (käytetty) obiska on tuonut minulle iloa monena aamuna. Niinä vaikeimpina, tänäänkin. Paitsi piirtämisen uudelleen löytäminen, valokuvaaminen on minulle tärkeä ja omimmista omin asia. Se, että vihdoin olen oppinut myös kameran säätöjä ja kuvan käsittelyä, on huikeeta. Että vaikka on niitä haastavia, on näitä ilahduttaviakin.
Tämä on otsikon paikka.
You name it.
Dare to be lightneer 