Ohikiitäviä hetkiä

172410_11 Arki on kiireistä, enkä sano tätä ylpeillen.

Opintojen, yksinhuoltaja-arjen ja työssä käymisen yhdistelmä itsessään on aika haastava ja kun siihen lisää joitain ylimääräisiä asioita, joiden selvitteleminen ottaa aikaa ja vie energiaa, niin ei meinaa vuorokaudessa tunnit riittää.

Kiireen tuntu liittyy mielestäni myös ikääntymiseen. Ajankulku nopeutuu ja itse siinä samalla hidastuu. Ei ihme, että päivät valuvat käsistä ja aika tuntuu loppuvan kesken.

Aina välillä kuitenkin tartun hetkeen kiinni ja ammennan niistä voimaa. Niin kuin sinä aamuna, kun pakkanen kuorrutti maan ja ohikiitävän hetken aurinko värjäsi syksyn harmaudessa ankeutuneen maiseman.

Kun auringon ensimmäiset säteet pilkistivät ikkunasta, otin kamerani ja kävin pienellä kävelyllä läheisessä puistossa.

En katunut hetkeäkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s