Mikä nakertaa aikaa

Vuoden takaisesta voimien totaalisesta romahtamisesta tähän päivään on tapahtunut yllättävän paljon ollakseen niin, että minulla ei ole kerta kaikkiaan ollut voimavaroja mihinkään.

Opintopolkuni on pian suoritettu kokonaisuudessaan ja minulla on vielä hetki aikaa miettiä mitä teen opiskelujen suhteen, mihin suuntaan jatkan ja mitä mahdollisilta tulevaisuuden opiskeluilta odotan. Töiden ja opiskelun yhteensovittaminen on yksinhuoltajan arjessa todella rankkaa, mutta se onnistui, kun elämässä ei työn, lapsen ja oman väsymisen lisäksi ollut enää mitään muuta väsymyksen kasvaessa kaiken karsittuani.

Vuoden mittaan voimani ovat alkaneet palautua, vaikka rautavarastot eivät vielä järin mittavat olekaan, elämään on astunut Jyrinäparta, uudetvanhat työkuviot, taidenäyttelyissä ja konserteissa käyminen ja siinä rinnalla on tullut suoritettua ne opintopolun rippeet, joista semiotiikkaa käsittelevä kurssi on osoittautunut työllistävimmäksi ja rankimmaksi kaikista näistä yhteensä 60 opintopisteen sisällään pitävistä kursseista.

Aikaa metsäkävelyille, lukemiselle, blogille ja haahuilulle ei pahemmin ole jäänyt, vaikka kyllä minä yhä haahuilenkin. Olen tullut siihen tulokseen, että iän myötä aika kulkee nopeammin, koska itse väistämättä hidastuu. Jotenkin tuntuu, että en saa kiinni ajasta samalla tapaa kuin tehokkaana ihmisenä aikaisemmin olen saanut. Alan yhä paremmin ymmärtää, mitä vanhat rouvat tarkoittavat puhuessaan armollisuudesta itseä kohtaan.

Lapsi- ja opintovapaat viikonloput olen saanut rakastaa ja haahuilla yhdessä rakkaani kanssa. Se on ollut ihanaa vastapainoa kaikelle kiireelle ja stressille, jota tässä oli ollut ennen suurta uupumusta. Enpä muista, milloin elämässäni aikaisemmin olisin saanut käytettyä koko viikonloppuaamun pitkälle iltapäivään sängyssä venyttelyyn!

Kun saan opinnot pakettiin ja viimeisen kurssin viimeiset työläähköt tehtävät palautettua, on aika pysähtyä hetkeksi miettimään lähitulevaisuuden suuntaviivoja, piirtää jälleen mindmap ajatuksista, toiveista ja unelmista – sekä kirjata ylös lähitulevan tavoitteet.

Ja sitten minä otan aikaa myös blogille. Täällä olisi paljon tehtävää. Haluaisin miettiä visuaalista puolta, blogin suuntaviivoja ja tavoitteet blogilleni. En halua rakasta blogiani päästää ihan näin tuuliajolle, kuin se tällä hetkellä on.

Palataan!