Minimalistista luksusta

Kesä starttasi ekskursiolla Keski-Suomeen, noin tuhannen asukkaan kunnan perukoilla sijaitsevaan sähköttömään ja kantoveden varassa pyörivään pienen järven rannalla sijaitsevaan pieneen mökkiin.

Vain me kaksi, Jyrinäparta ja minä.

Tarkoituksenamme oli ottaa irtiotto arjesta ja mökki käyttöön talven jälkeen, sekä tutkailla miten sähkötön ja vedetön mökki voisi palvella meitä kesäreissujemme tukikohtana.

Perillä paljastui, että emme olleet kaksin. Kesän ensimmäinen äkäinen hyttyspopulaatio oli parahiksi kuoriutunut ja odotti meitä perillä kovin nälkäisenä.

Siinä testattiin ehkä parisuhde ja vähän mökkeilyn mielekkyyttäkin, kun toinen kieltäytyy olemasta tilassa, jossa hyttysiä kuolettava myrkky jyrrää patteritoimisessa vekottimessa 24/7 – ja toinen oli helisemässä kaupunkilaishipiänsä kanssa.

Mökki saatiin yöksi hyttysvapaaksi, mutta ne pirulaiset tulivat jäähtyneen piipun kautta aamuyön tunteina meitä kiusaamaan. Iholle ne eivät tosin tulleet vielä siinä kohtaa, koska olimme viritelleet nurkista löytyneen hyttysverkon sängyn ympärille.

Olen itse allerginen hyttysen pistoille ja kärsin viivästyneestä allergiareaktiosta, mutta se kaupunkilaishipiä ei ollut minun. Kutina ja turvotushan tulisi vasta viikonlopun jälkeen.

Myrkyille sanon kuitenkin aina kun mahdollista ei. En halua kuormittaa kehoani ylimääräisillä myrkyillä, jos voin valita ja onneksi Jyrinäparta tämän hyväksyi, vaikkakin pitkin hampain.

Ajatus mahdollisimman minimalistisesta, kehoa ja mieltä kuormittamattomasta elämästä, sähköttömyydestä ja verkkaisesta olemisesta tuntui jo etukäteen ihanalta. Takana on aika hektinen ja kuluttava jakso. Myöskään parisuhteelle ei ole kevään mittaan ollut oikein riittävästi aikaa.

On ihana huomata, miten luonnollista oleminen Jyrinäparran kanssa on ja kaipaamme samanlaisia asioita elämäämme. Ei uutisia, ei sometusta, ei saunakaljoja ja mökkikännejä – ei oikeataan mitään muuta kuin vain leppoisaa yhdessä olemista ja pientä arkipäivään liittyvää puuhastelua. Olen hirmuisen onnekas löydettyäni elämään juuri oikeanlaisen ihmisen!

Mikäs siinä tosiaan ollessa, kun puulämmitteisessä saunassa sai saunoa pitkään ja hartaasti, Jyrinäparta teki vastan ja vastoimme toisiamme oikein kunnolla, välillä käytiin uimassa (jopa minä, monen vuoden tauon jälkeen) ja sitten grillattiin ja nukuttiin ja herättiin ilman herätyskelloa.

Aikatauluttomuus, hyvä seura ja minimalistinen ympäristö teki kyllä niin hyvää. Kutsun tätä luksukseksi.

Mainokset