Pyhä yksinkertaisuus

On se jännä, miten stressin purkautuminen vaikuttaa yöuniin.

Siis eihän sen pitäisi olla mitenkään ”jännä”, vaan ihan päivänselvä asia, mutta jotenkin olen itse unohtanut, miltä tuntuu, kun olo on normaali.

Olen tietoisesti keventänyt ja ollut stressaamatta sen, minkä voin, sekä panostanut unihygieniaan.

Työhaasteiden kanssa olen tehnyt sen, mikä on riittävästi. En toimi enää omien voimavarojeni vastaisesti, koska ikävä kyllä se ei hyödytä asioiden maaliin saamista. Asioita, joille en voi mitään, en enää murheekseni ota. Isossa organisaatiossa ”tämä nyt vaan on tämmöistä”, minkä alan pikkuhiljaa ymmärtää.

Syvän unen määrä on ollut silti keskimäärin 15 minuuttia, satunnaisesti 40 minuuttia per yö ja aika usein pyöreä nolla, näin siis Oura-älysormuksen datan mukaan. Sykevälivaihtelu on ollut todella maltillista, oikeastaan ihan helvetin suuresta ylirasittuneisuudesta kertovaa, liki suoraa viivaa.

Takana on niin monta vuotta stressiä, että työn ja opiskelun yhdistäminenkin tuntui ihan kohtuulliselta arjelta. Mutta eihän se ollut. Siis sen raudanpuuteanemian ja tuoreen parisuhteen aloittamisen rinnalla!

En yksinkertaisesti enää muista muuta olotilaa, kuin ylirasituksen ja pidän sitä normaalina. Ympäristönikin pitää suoriutumistasoani normaalina, jopa odottaa sitä. Siinä onkin yksi ylikuormittuneisuuteni juurisyy. Kukaan ei anna lupaa levätä. Kukaan ei käske lepäämään. Paitsi Oura!

Oura-älysormus ja älykello yhdessä ovat ohjanneet minua muuttamaan elintapojani.

Orientoituminen uudelleen voi ottaa aikaa ja nyt yritän hyväksyä senkin.

Riittävä unimäärä ja sopivassa suhteessa kevyttä liikuntaa Ouran ohjeistuksen mukaisesti (silloin kun palautuminen on ollut riittävää), jakso akupunktiossa käymistä ja ruokailuasioiden huomioimista, sekä kehoa rasittavan rautatankkaamisen kausittainen tauottaminen ovat asteittain vähentäneet kehon ylikuormittuneisuutta.

Ohjelmoimaton vapaa-aika rakkaani kanssa on myös parantanut olotilaa valtavasti. Viimeisimmän mökkiviikonlopun aikana ja sen jälkeen, vaikka yöunien määrä jäi vähäiseksi, sykevälivaihtelussa tapahtui selkeä muutos ja viime yönä syvän unen määrä oli jo yli tunnin!

Aivot tuntuu aivan käsittämättömällä tavalla erilaiselta sellaisen yön jälkeen, jolloin syvää unta on ollut riittävästi. Tunti ei ole vielä paljon, mutta on se oleellisesti enemmän kuin 15 minuuttia!

Mikä parasta, normaalista palautumisesta kertova sykevälivaihtelu oli todella tervetullut ja huojentava muutos Ouran datassa.

Toki sain ennen viikonloppua myös mielettömän hyviä uutisia, joiden vuoksi yksi iso kivi sydämestä tipahti, mutta jotka toisaalta omalta osaltaan lisäsivät stressitasoa – ja onhan tässä muutenkin tapahtumassa aika isoja asioita.

Nyt on kuitenkin olo, että voi tästä vielä jotain hyvää tulla!

Mainokset