Lahteen putkahteli viime vuonna uusia kahviloita kuin sieniä sateella ja koin tuolloin itse jopa pienoisen kahvilakyllästymisen. Uusista kahviloista aika moni osoittautui pettymykseksi, muiden muassa nykyinen lempparikahvilani Olavi.
Olavista on sittemmin tullut tosiaan yksi lempikahviloistani, joskin kakkupaikka se ei edelleenkään ole ja toisinaan istumapaikoista on yhä pulaa, koska se on niin suosittu.
Suosio ei ole ihme, sillä sijainti on aivan optimaalinen ja henkilökunta pääsääntöisesti kymppiplus!
Kesällä ja pitkälle syksyyn käytössä on sisätilojen lisäksi lämpölampuilla varustettu terassialue Aleksanterinkadun ja Lanunaukion suuntaisesti, mikä antaa mukavasti lisää istumatilaa.
Olavi on pikemminkin urbaani olohuone, ei perinteinen kahvila. Sinne voi mennä istumaan iltaa viinilasillisen ääreen, nauttia pientä hiukopalaa kuten talon flättejä tai viikonloppuisin vohveleita – mutta myös erikoiskahveja on kiitettävästi tarjolla, sekä smoothieita ja niin, aivan loistava aamiainen.
Olavi kuuluu Teerenpelin ravintolaketjuun, joten siellä on luonnollisesti tarjolla talon oman panimon tuotteita ja ilahduttava valikoima luomuviinejä.
Olut- ja siideritarjonnasta huolimatta Olaviin voi mennä iltaisinkin nauttimaan hyvillä mielin myös kahvia. Paikka on siisti ja vaikka musiikin volyymit saattavat iltaa kohden nousta korkeammalle, lähikuppilaa siitä ei saa tekemälläkään.
Itselleni Olavi edustaa Lahden kahviloiden parhaimmistoa, kiitos Kahiwan kahvin, jota saa ostaa myös kotiin. Ja hei, nyt Lahdessa on vihdoin kahvila, josta saa kunnon kahvia myös iltaisin ja sunnuntaisin! Sitä on kaivattu.
Muutama nuorempi henkilö tiskin takana on osoittautunut loistavaksi baristaksi ja melkein tykkäänkin kytätä, että joku heistä on paikalla, jotta saan sitä Lahden parasta kahvia, jota Olaviin menen nauttimaankin. Tiedättehän sen cappuccinon, jonka vaahto on tuhtia ja reunaan piirtyy paahteisen kahvin äärirajat…
Mainitsemani baristat ovat todella paneutuneet asiaansa ja olimme Jyrinäparran kanssa otettuja, kun eräälläkin kerralla papuja ulos ostaessamme eräs heistä teki testijauhatuksia ja konsultoi puhelimitse Kahiwan Joonas Reinikaista, jotta saadaan varmasti juuri oikea jauhatusaste.
Jos cappuccinona tarjotaan mautonta lirua, jota tuppaa kuppiin valumaan ilman asiaan paneutumista, harmittaa ihan vietävästi. Tästä voisikin vinkata ihan kaikille tarjoilijoille, sillä kahvin laatu on kiinni ihan siitä, kuka tiskin takana tuppaa olemaan, myös Olavissa.
Paitsi cappuccinoa, nautin Olavissa myös erikoisemmista lattevaihtoehdoista – joita pyynnöstä on löytynyt punajuurilattesta lähtien. Useimmiten kahvin vaihtoehtona olen kuitenkin nauttinut kurkumalattea, joka Olavissa on erinomainen! Kiitos sille tytölle, joka siihen antaumuksella paneutui.
Täytyy vielä lopuksi mainita, että laskiaisen erikoisuus laskiaispullavohveli oli kevään paras laskiaispulla, mitä Lahdesta löytyi. Toivottavasti sitä saa taas seuraavana laskiaisena. Minä ainakin odotan jo kieli pitkällä.
Tässä taisi nyt tulla muutamia ylisanoja, mutta toistaiseksi, muutamaa laihaa cappuccinoa lukuunottamatta, Olavi on ne ansainnut.
Dare to be lightneer 