Nuorena, elinvoimaisena ja kuolemattomana sitä kuvittelee, että elämä on ohi viimeistään 40 rajapyykin tullessa täyteen.
Muistan hämärästi ajatelleeni itsekin joskus, että +30 on vanha, enkä voi välttyä törmäämistä tähän asenteeseen tänään työelämässä, jossa hr, esimiehet ja muut päättävässä asemassa olevat alkavat olla enemmän ja vähemmän minua nuorempia.
Mun ikää arvaillaan usein jopa 15 vuotta pieleen ja ihmisten reaktiot todellisen ikäni kuullessaan ovat jänniä, nuoremmilla henkilöillä menee usein tässä kohtaa hiekkaa suuhun. Se on jollain tapaa sympaattista, mutta enimmäkseen harmittaa, kun tietyt ovet tuntuvat menevän kiinni oletetun iästä johtuvan kapasiteetin vuoksi.
Itse koen olevani suht iätön. Iän myötä on toki tullut rohkeutta, varmuutta ja vahvuutta olemiseen. Pienet asiat ei enää hätkähdytä ja tiedän, mitä haluan, mikä on realistista ja mikä mahdollista.
Täytin ihan vastikään 48. Luit oikein, olen pian 50 vuotias. Aikajana jännästi muuttuu, kun ikää ja perspektiiviä tulee lisää. Osaan nykyisin ottaa asiat asioina ja tehdä oman osuuteni ilman kummempaa stressaamista.
Se on ehdottomasti iän mukanaan tuoma etu verrattuna nuoruuden lyhytjänteisyyteen ja näköalan kapeuteen. Etu työelämässä ja etu yksityiselämässä.
Omasta elämästä on kadonnut välistä reilu 10 vuotta, kun olen joutunut vetämään perässäni raskasta kelkkaa yksinäni, selviytymään ja raivaamaan tietä, jotta jälkeläiseni selviytyvät mahdollisimman vähin vaurioin näistä myllerryksistä, joita elämä on eteen heittänyt.
Iän puolesta en näköjään kuitenkaan enää pääse samaan asemaan, jossa olin vaikeuksien alkaessa, mutta muuten olen valmiina rakentamaan tulevaisuutta. Opiskelen uuden ammatin, vahvistan ja laajennan entistä ammatillista osaamistani. Tavalla tai toisella se rakentaa tulevaisuutta.
Keski-ikäkö tasaista ja tylsää? No ei todellakaan!
Enpä hetki sitten osannut arvata, miten elämä voi muuttua ja löytää uusia uomia vielä keski-iässäkin. Olen uuden edessä monella tapaa ja se tuntuu uskomattoman hyvältä!
Dare to be lightneer 