Huh! Tapahtuu niin paljon asioita ja vapaa-aikaa on niin vähän, että en oikein keksi, missä välissä jatkaisin blogin kehittämistä ja juttujen suunnittelua, kirjoittamisesta puhumattakaan.
Varastossa olevat tekstiaihiot on käytetty aika päiviä sitten, joten hätävaroilla ei voi tätä blogia nyt ylläpitää. Toisaalta – mitään blogin aiheisiin sopivaa ei oikein juuri nyt edes tapahdu ja jos tapahtuu, niin siitä kirjoitan opintoihin liittyen toisessa blogissani.
En haluaisi täyttää blogiani tälläisillä diibadaabaa-kirjoituksilla, mutta en myöskään tiedä, mitä lukijani minulta odottavat. Haluaisitko kertoa?
Kuka lukee blogiani?
Päivittäisistä lukijoista yli puolet tulee blogiini hakukoneiden ja erilaisten linkitysten kautta Raudanpuute-aiheen takia, toinen tänne ihmisiä tuova aihe on innostaminen ja kolmas on introverttiys. Mitään näistä aiheista ei blogini säännöllisesti käsittele.
Ruoka-aiheiset blogitekstini saavat myös jatkuvasti uusia lukijoita hakukoneiden kautta. Ruoka on tällä hetkellä aihe, joka stressaa minua suuresti. Tiedän, miten minun pitäisi syödä, mutta en ehdi panostaa asiaan lainkaan ja ruoanlaitto on minulle edelleen asia, joka ei innosta. Siis aihe innostaa, mutta fyysinen tekeminen ei innosta. Toivon, että blogi innostaisi minua taas panostamaan ruokaan – siitä kun saisi myös ”tikusta asiaa” tännekin.
Alunperin en halunnut yhdistää näitä kahta blogiani millään tavalla toisiinsa, mutta nyt mietin millä tavalla olisi järkevintä jatkaa näiden suhteen.
Tuo toinen blogi on julkisempi muistivihko työelämään liittyville ajatuksilleni, nyttemmin siis oppipäiväkirjan tapainen, ja tämä on taas ollut vähän anonyymimpi hörhönurkkaukseni.
Ei sillä, että minulla mitään salattavaa olisi. Mutta vähän sillä, että en välttämättä haluaisi johdattaa tänne ihan kaikkia niitä maailman ihmisiä, joiden energiaverkostoista olen tällä elämäni paremmalla puoliskolla irti päässyt.
Blogin aiheraami – voiko se olla väljä?
Tämän blogin idea on ollut kerätä hyvinvointiin ja ”valonööriyden löytämiseen” liittyviä ajatuksia ja oivalluksia ja jakaa matkaani parempaan hyvinvointiin myöhemminkin löydettäväksi mahdollisille kohtalotovereille ja matkakumppaneille.
Matkaa hyvinvoinnin maailmassa teen tällä hetkellä lähinnä siten, että opiskelen vihdoin unelmieni alaa ja ruokin sitä minuinta minuuttani. Siinä ollaankin ihan sen minun oman valonööriyteni ytimessä, mutta tarkastelukulma on eri.
Minusta tuntuu, että haluan jatkaa tätä blogia. Siihen ei kuulu työelämä tai uuden ammatin oppimatkan analysointi, mutta eläköön tämä nyt elämäänsä ja muotoutukoon sellaiseksi, miksi se muotoutuu.
Tiedän, ettei blogi saisi pitää sisällään liian monta aihealuetta, sillä se ei palvele silloin ketään. Minulle blogi on kuitenkin vain harrastus ja muistikirja itselleni, joten tuskin aiheen väljyys blogiani kaataa.
Opiskelijaelämä ja unelma-ammatin opiskelu ei tietenkään pysy täältä poissa, eikä sen pidäkään. Mutta toivon, että tämä opiskelujen aloittamisen synnyttämä aivojen uudelleen asentuminen ja arkielämän kaventuminen jäisi jo kohta vähemmälle huomiolle ja voisin jälleen jatkaa hyvinvointini rakentamista myös kehon ja sielun tasoilla. Syytä olisi, sillä raudanpuute vaivaa edelleen ja moni muukin fyysinen asia vaivaa.
Joka tapauksessa, vielä tämän vuoden puolella on tänne ehkä tulossa juttua hyvinvointiin ja ruokaan liittyen, toivottavasti uusia valokuvia ja jotain opiskeluistanikin. Kulttuuriin liittyviä postauksia olen myös pohtinut mukaan otettavaksi, mutta katsotaan nyt.
Tällä hetkellä opiskelun vaatiman huomion lisäksi elämässä kummittelee laitekannan vaihto MacBook ja iPad -maailmaan. Tämä on olosuhteiden pakko, eikä itselleni mikään ilon aihe. Tiedossa on entisen koneen tiedostojen läpikäynti ja se tarkoittaa myös valtaisaa määrää valokuvia, joista pitää karsia paljon ja tallentaa turvalliseen paikkaan ne, joissa on potentiaalia tallentamiseen.
Diibadaapaa maailmasta tällä erää raportti päättyy tähän.
Dare to be lightneer 