Opiskelu on tällä hetkellä käynnissä ihan täydellä teholla ja tehtävien deadlineja puskee eteen viikottain. Pari kulunutta viikkoa ovat olleet todella uuvuttavia, koska olen keskittynyt suorittamaan tehtävät kunnialla ja aikatauluissa.
Mitä olemme opiskelleet ensimmäiset kuukaudet?
Visuaalista silmää harjaannutetaan, taiteen ja viestinnän historiaa ja taustaa opitaan tuntemaan ja omaa käden jälkeä työstetään erilaisin välinein. Osan ensimmäisen vuoden opinnoista olen jo suorittanut avoimen opintojen aikana.
Rakastan tätä kaikkea, paitsi englantia, jonka perusteet jouduin kertaamaan ja jonka myötä tajusin, miksi en ole koskaan tykännyt englannista (ruotsin- ja saksankielen opiskeluun minulla on ollut aivan eri tuntuma aina).
Englannin kielioppi on pöyristyttävän epäloogista, se vaatii hyvää imitointitaitoa ja ulkoaoppimista -– nämä eivät ole koskaan olleet minun juttu.
Englannin perusteiden kurssi on kuitenkin suoritettu ja kohta loppuu myös (onneksi) English for work -kurssi, joka on pakollinen ammattikorkeakoulun opinnoissa. Perusteiden kurssista sain arvosanaksi nelosen, joten helkkarinmoinen uurastus kannatti.
Lisäksi meillä on taiteen- ja suunnittelun historiaa, joissa on aika paljon ryhmätöitä, joista en niinkään tykkää. Ryhmätyöt itsessään eivät haittaisi, mutta se aikataulujen ja tehtävän jakojen säätäminen. Se, että aina on niitä, jotka ratsastaa muiden uurastuksen varassa. Se pistää täti-ihmisen kiukustumaan.
Innostusta uhkaa seurata uupumus
Viime viikolla tuntui, että loma tulisi tarpeen.
Turnauskestävyys alkoi olla koetuksella, kun yritti parhaansa mukaan toteuttaa niin ryhmätöitä kuin vaikkapa kuvitusvälineet -kurssin piirrustus- ja suunnittelutöitä.
Itselleni näistä jälkimmäisistä työlään teki se, että lähtötaso Adoben ohjelmien – tai minkä tahansa muunkaan suunnittelu- ja piirrustusohjelman – kanssa oli aikalailla nolla. Samalla kun opettelin piirtämään digitaalisesti, opettelin myös ohjelmien käyttöä ja logiikkaa. Näihin on saatu käsittämättömän vähän opetusta koulusta.
Yöunet jäivät todella vähiin, kun täyden koulupäivän jälkeen istui kotonakin koneelle tekemään harjoituksia. Puolenyön aikoihin koneelta sänkyyn meneminen ei ole paras iltarutiini.
Saan vihdoin piirtää!
Mutta täytyi kyllä todeta, että on aivan mielettömän onnekasta saada tehdä käskystä päivät pitkät sitä, mitä on aina halunnut tehdä: suunnitella ja piirtää. Piirtäminen on tuntunut ympäristöstäni johtuen aina vähän nololta puuhastelulta ja vuosien mittaan lakkasinkin oikeastaan kokonaan ”tuhertamasta”.
Tällä hetkellä tuntuu, kuin tekisin arkeologisia kaivauksia syvälle minuuteeni löytäen sieltä palasia luonteenpiirteistäni ja siitä, mikä minulle on aina ollut ominaista ja tärkeää.
Siksikin tuntuu arvokkaalta, että saan samaan aikaan elää parisuhteessa Jyrinäparran kanssa, joka arvostaa näitä piirteitä ja ominaisuuksia kenessä tahansa ja minussa. Hänelle se Maailmani Ihanin Nainen ei ole outo olio, vaan ihminen, jolla on taipumuksia ja lahjoja.
Kuvitusvälineiden opettelua
Kuvitusvälineet -kurssilla olemme piirtäneet hahmoluonnoksia ja luonnoksia ties mistä aiheista. Hyviä harjoituksia olivat kaikki, jotta voimme siirtyä suunnittelemaan hahmoja tuotteita varten, tuotteille pakkauksia ja kuvitusta niihin omaan luomaansa hahmoon perustuen.
Viimeisin tehtävä oli tehdä juliste musiikkifestareille ja kuvitus bändipaitaan.
Bändipaitaan tietenkin kuvitin Amorphiksen The Golden Elk-biisin pohjalta sarvipäisen femiinin eläimen.
Koulutehtäviä tehdessäni siis luukutin Amorphista antaumuksella Spotifysta ja sain piirtää, voit vain kuvitella, miten mahtavan voimaannuttavalta se tuntui kaiken kokemani vähättelyn jälkeen. Joku voi oikeasti myös työkseen tehdä tätä.
Dare to be lightneer 