Loppuvuoden soinnut

Vuosi ja vuosikymmen on päättymässä. Tuntuu aika huikealta, mutta samalla ”iloinen” 20-luku pitää jollain tapaa sisällään pelottavaa ja pitkälti tuntematonta sävelkulkua.

Kaikuja – jostain.

Yhteiskunnassa on paljon kahtiajakoa, se ei ole hyväksi kenellekään meistä. Pitäisi osasta nähdä isommin, se suuri kaari, jonka alku- ja loppupää kietoo sisäänsä muutakin kuin oman navan.

Tämä vuosi on ollut minulle hyvä, parempi kuin moni sitä edeltänyt.

Olen saanut kokea olevani rakastettu ja olen saanut rakastaa ilman ehtoja ja sivulauseita. Olen rohjennut hypätä kohti unelmaani, visuaalisen viestinnän opintoja.

Muutama päivä sitten kävimme Jyrinäparran kanssa pitkästä aikaa metsässä.

Astuimme poluille hämärän jo hiipiessä ja riivimme tulta kasaan hämärän laskeutuessa.

Emme saaneet viettää hämärän hetkeä tulilla kaksin, mutta sattumalta paikalle tullut työkaveri ja ystävä oli mukavaa seuraa seuralaisineen. Hauska ja yllättävä kohtaaminen!

Tänään tapasin miespuolisen ystäväni pitkästä aikaa ja juttelimme unelmien toteuttamisesta. Hän on astumassa myös aivan uuteen, kohti unelmaansa Keski-Euroopassa asumisesta ja elämisestä.

Yhtäkkiä hänen edessä on mahdollisuus, joka mahdollistui osin heijastumana siitä, mitä itse on mahdollistanut toisille.

Olen puolestaan niin iloinen, että tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että astukaa kohti unelmaanne, säveltäkää elämänne! Meillä on vain tämä yksi elämä ja miksi olisi syytä elää ajatellen, ettei joku ole itselle mahdollista? Kaikki on mahdollista. Ihan kaikki.

Siihen, mikä on itse kullekin parasta, siihen meillä on aina varaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s