Älä seuraa mua

Somessa tuntuu nyt pyörivän taas uusi joukkohysteria. Nimittäin sellainen, että ”siistitään” omaa somea eli pyritään klikkaamaan mutelle kaikki ahdistusta aiheuttavat sometilit.

Kaverit, sukulaiset, opiskelijatoverit tai bloggaajat, joita on alettu joskus jostain syystä seuraamaan, mutta jotka aiheuttavat ahdistusta täydellisen elämänsä kanssa, laitetaan mutelle tai lopetetaan seuraaminen kokonaan.

Kerron tässä postauksessa, miksi tämä on minusta älytöntä.

Mielenkiintoinen ilmiö

Ilmiö on minusta monella tapaa mielenkiintoinen. Ensinnäkin koska se paljastaa hyvin paljon kulttuurillisia ja someaikakaudella esille tulleita sille tyypillisiä käyttäytymismalleja ja toisekseen, koska vastareaktiona hypessä mukana olevat kyselevät nyt someissaan, aiheuttaako juuri heidän tili ahdistusta muille. Saatuaan seuraajiltaan kieltäviä vastauksia ja kehuja, nämä kommentit julkaistaan.

Tästä ”kehujen kalastelusta” tietenkin jotkut ahdistuvat. Tässä mielestäni kulminoituu jotain somelle ominaista: aktiiviset, inspiraatiota jakavat ja elämänsä alttiiksi laittavat herättävät niin ihailua kuin kateutta ja ärsyytymistäkin. Ne, jotka postaavat vähän pihimmin tai yrittävät tuottaa vain jotain somessa hottia ja hittiä olevaa sisältöä, harvemmin saavat palautetta.

Somen voima on sen aitoudessa, yhteisöllisyydessä ja vuorovaikutuksessa, ja siksi toivoisin, että emme antaisi valtaa millekään muulle voimalle.

Mun missio somessa on omalta osaltani lisätä ihmisten inspiraatiota, yhteisöllisyyttä ja somen vuorovaikutteisuutta. Pyrin reagoimaan postauksiin, kommentoimaan tilanteen mukaisesti ja huomioimaan myös niitä, joille some aiheuttaa epävarmuutta.

Aitous somessa

Edellämainittuun liittyen: en ymmärrä teennäistä somettamista. Sellainen varmasti kuormittaa ja tuskin tuottaa toivottua tulosta. Ehkä se näkyy ahdistuksen tunteita muiden tilien äärellä?

Nämä kaikki somessa ilmenevät huonot puolet liittyvät tavalla tai toisella omaan tyytymättömyyteen, sivullisuuden tunteeseen ja äänen kuuluville saamattomuuteen. Aitous on somessa ainoa tie äänen kuuluville saamiseksi ja siinä samalla merkityksellisyyden ja onnellisuuden lisääntymisen kokemiseksi.

Lakkaa seuraamasta kaveria

Tiedän, että tämä siivoamiskamppis alun perin jollain tapaa liittyy syömishäiriöihin ja tässä kontekstissa minusta ohje lakata seuraamasta kaikkia niitä tilejä, jotka aiheuttavat ahdistusta, on ihan relevantti.

Mielenterveyden häiriöissä ja sairaana on syytä suojata itseään verkossa. Mielen tehdessä kepposia, keino suojata sitä on olla syöttämättä sisäänsä lisää ahdistusta tai vääristymiä ruokkivaa sisältöä.

Mielestäni akuutissa tilanteessa olisi viisainta pysytellä kokonaan pois verkosta ja somesta, koska kohina on hallitsematonta ja on todella vaikea suojautua siltä, mitä eteen vyöryy.
Some onneksi tarjoaa kuitenkin myös vertaistukea ja verkosta löytyy tukiryhmiä erilaisin ongelmiin.

Kamppis on nyt lähtenyt leviämään irrallaan syömishäiriöliiton logolla varustettuja somekamppismateriaaleja. Tuntuu, että somessa tulee juuri nyt todella paljon vastaan postauksia aiheeseen liittyen. Siitä, miten siellä täällä on ”siistitty somea” ja lakattu seuraamasta kaikkia niitä tilejä, jotka aiheuttaa ahdistusta.

Vähän siivottu somea. Siivottu roskat maton alle…

Tämä on minusta vähän tyhmää.

Ahdistus somessa

Ahdistusta tuntuvat aiheuttavan ainakin hyvinvointiblogit, ihmisten onnistumiset, hyvät valokuvat, kauniit kodit ja harrastuksissa poseeraavat lapset. Niin ja ne parisuhteet.

Tavallaan ymmärrän mistä se kumpuaa: surullisena, väsyneenä ja elämässään tekemiään virheitä kasvotusten kohdanneena itsekin aloin voida huonosti joululomalla selatessani vähemmän skarppina somea ja nähdessäni kaikki ne onnelliset perheet, ikäiseni naiset lastenlastensa kanssa, kauniit ja kodikkaat joulukuusin koristellut kodit, useat hääkuvat ja -matkat. Se sattui. Se sattui siihen kohtaan, jossa arpeni yhä jomottavat.

Vähensin somessa roikkumista ja aloin lukea ja piirtää. Etsin iloa toisaalta, omasta tekemisestä. Kävin myös läpi itseni kanssa muutaman tilin kohdalla, miksi ärsyynnyin jokaisesta postauksesta ja tämä helpotti olotilaa. Ja se oli minusta tervettä.

Epätervettä on sen sijaan paeta tunteita. Jos somessa jonkin sinua taitavamman, kauniimman, rikkaamman ja menestyneemmän postaukset aiheuttavat ahdistusta, ei se ahdistuksen aihe suinkaan katoa, jos lakkaat seuraamasta ja kommentoimasta näille ihmisille!

Jos eristät itsesi kuplaan, jossa kukaan ei ole sinua hoikempi, kauniimpi, rikkaampi, menestyksekkäämpi, ahdistus todennäköisesti vain kasvaa ja ajat itsesi yksinäiseen nurkkaan. Ja mikä on tärkeintä ymmärtää, niin me joudumme joskus nämä tunteet kohtaamaan. Tavalla tai toisella. Toinen tärkeä ymmärrettävä seikka on se, että ihmisten murheet, kivut, menetykset ja taitojen puutteet eivät välttämättä näy päälle päin. Se ärsyttävän täydellinen ihminen voi olla käynyt elämässään läpi valtavia menetyksiä.

Akuutissa kriisissä, akuutin mielenterveysongelman kanssa tai sairaana ei ole tietenkään oikea hetki kasvattaa itseään tai kohdata kaikkia tunteita. Sen aika on akuutin kriisin jälkeen.

Miten toimia, että some pysyy iloa tuottavana

Sen sijaan, että lakkaat seuraamasta tai kommentoimasta näitä tilejä, parasta olisi pysähtyä asian äärelle: pohtia, miksi juuri tämä päivitys tai tämä ihminen aiheuttaa ahdistusta tai ärtymystä.

Kun kohtaat tunteet ja käsittelet ne mielessäsi, ne lakkaavat hallitsemasta elämääsi. Mikäli kyse on isommasta ongelmasta, lyhytterapiasta tai vaikka kaverin kanssa sparraamalla saa asiaan apua.

Jos haluat tehdä rakastavia tekoja itseäsi kohtaan, aloita siitä, että vahvistat kykyä kohdata elämää. Se vahvistuu elämällä ja kohtaamalla sen kaikki värit. Tie voi olla joskus pitkä, mutta se on kuljettavissa.

Tiedän, mistä puhun, koska tämän matkan olen kulkenut!

Minäkin hallitsen someani. En tunge itseäni somemaailmoihin, joissa en koe olevani turvassa tai positiivisen kehityksen parissa. En näe mieltä osallistua räyhäämiseen. En kuitenkaan sulkeudu kuplaan, vaan halua pitää someni elävänä ja nähdä sen ilot ja surut. Minusta on ihanaa nähdä, että ihmiset saavuttavat tavoitteitaan ja voivat hyvin.

En seuraa trolleja, tarkoituksella hämmennystä aiheuttavia, muiden asioita vatkaavia tai toisia ihmisryhmiä vastaan toimivia ihmisiä. Uskonnollista tai ideologista tuputtamista en myöskään siedä, enkä sitä, että toisin ajattelevia härnätään ja jahdataan. En käytä aikaani ilkeiden ihmisten ajatusten seuraamiseen.

Milloin klikkaan unfollow?

Olen itsekin lakannut vastikää seuraamasta muutamaa tiliä, jotka ovat muuttuneet tavoitteelliseen treenaamiseen liittyvän elämän esittelyksi. En siksi, että ahdistuisin toisen terveen näköisestä elämästä, timmistä kropasta ja nousujohteisesta treenaamisesta. Vaan siksi, koska en ole näille tileille oikeaa kohderyhmää.

En innostu kapeaan aihepiiriin keskittyvästä sisällöstä, enkä pysty olemaan vuorovaikutuksessa kyseisen elämäntyylin omaavien kanssa. Olen itse polttanut entuudestaan stressatun elimistöni loppuun rankalla liikunnalla ja yksipuolisella, kuormittavalla ravinnolla, joten en voi jakaa tuohon maailmaan liittyvää ajatusmallia – enkä katso, että kukaan hyötyisi siitä, että kertoisin omista kokemuksistani juuri näille ihmisille tai heidän someissaan.

Seuraan edelleen jonkin verran fitnessihmisiä ja muita ”ryhmiä”, joiden kanssa en jaa yhteistä maailmankuvaa. Se rikastuttaa omaa ajattelua ja tuottaa turvallisuuden tunnetta. Hedelmällinen vuorovaikutus on ihan parasta, joskin on vaikeaa löytää somesta ihmisiä, jotka kykenevät tähän. On tärkeää tietää, mihin yhteiskunta on liikkumassa, mikä ihmisiä liikuttaa ja kiinnostaa, minkälaiseen suuntaan kulttuuri eri puolilla on kehittymässä. On avartavaa nähdä erilaisia elämäntapoja ja ajatusmaailmoita.

Olen lakannut tietoisesti seuraamasta myös joitakin mielenkiintoisilla aloilla toimivia ihmisiä, jos heidän älyllinen epärehellisyytensä ja hyökkäävä tapa yrittää paljastaa toisin ajattelevan ajaettelussa piilevät virheet on päässyt vallalle. Joka kerta se harmittaa, mutta tällaiseltä väkivallalta haluan suojata ajatukseni.

En myöskään seuraa julkkiksia (ellei kyseisellä henkilöllä ole muutakin annettavaa) tai lainkaan wanna-be-julkkiksia. Tositv-julkisuus on minusta turhaa, joten pidän sen kuplani ulkopuolella: en koe tarvetta tietää uusimpia juoruja. En kuitenkaan käy huutelemassa tätä sellaisten tileille, jotka rakastavat julkkisjuoruja.

Puolestani jokaisella on oikeus siihen, mistä elämään saa aitoa iloa ja onnellistavia viboja, mikäli sillä ei rikota ihmisyyttä ja muiden oikeuksia vastaan. Meillä on oikeus päättää, mitä tilejä seuraa tai lakkaa seuraamasta. Jos syy siihen on, ettei kestä omia tunteitaan, sekin on ok, mutta minun mielestäni tyhmää.

Itse seuraan ihmisiä, jotka ovat siellä, minne toivon pääseväni: luovan alan yrittäjiä, loistavia piirtäjiä ja valokuvaajia, ajatusjohtajia, viestinnän asiantuntijoita ja hyvinvointialalla tai henkisen kehityksen parissa toimivia suunnan näyttäjiä. Seuraan myös tilejä, joissa käydään läpi jotain muutosta, joskus kriisejäkin. Se, että saa kokea monia tunteita muiden elämän äärellä on vahvistavaa. Joskus se kateuden tunnekin tekee hyvää; se voi kirkastaa omia arvoja ja tavoitteita.

Seuraan myös johtajia, muusikoita, taiteilijoita ja futuristeja. Oman alansa edelläkävijöitä. Koska se, että joku on tosi hyvä jossain, ei ole minulta pois. Se kannustaa minua löytämään ja vahvistamaan sitä, mikä minussa on tosi hyvää.

Tehdäänkö somesta sellainen, että siellä on hyvä olla. Paikka, jossa jokainen voi myös onnistua ja jakaa iloa siitä kanssamme? Paikka, jossa kannustamme toisiamme, lohdutamme toisiamme ja arvostamme niin itseämme kuin toisiammekin.

Aloitetaan siitä, että seurataan aitoja ihmisiä ja ollaan sitä itsekin.