Lähiretkeilyä – Iitti

Opiskelijabudjetilla en tänä vuonna voinut lähteä reissuun pohjoiseen, joten talvilomasuunnitelmat olivat täysin auki.

Ajatuksissa oli katsoa, mitä eteen tulee ja tarttua mahdollisiin ulkoilun kannalta hienoihin päiviin ja tehdä harmaina päivinä koulutöitä ilman aikataulupaineita. Lähiretkeily on ihan hyvä vaihtoehto pidemmälle reissulle.

Loma onkin tarjoilut aivan loistavia kelejä, joten olemme tarttuneet Jyrinäparran kanssa hetkeen kiinni ja suunnanneet useampana päivänä lähialueiden poluille.

Aurinkoiset päivät ovat olleet viimeaikoina muuten todella vähissä, joten otimme nyt eteen tulleet vastaan kiitollisina!

Hiidenvuoren opasteet parkkipaikalla

Hiidenvuori Iitissä

Eräänä päivinä otimme suunnan Iittiin, Hiidenvuorelle, jossa emme kumpikaan olleet käyneet. Jyrinäparta oli kuullut paikasta Iitin musiikkijuhliin liittyen. Hiidenvuoren päälle kuulema kannetaan talkoilla piano joka vuosi siellä pidettävää konserttia varten! Pitääkin katsoa, josko tänä kesänä kävisi kurkkaamassa Iitin musiikkijuhlia.

Hiidenvuorelta tarjoutui upeat näkymät ja polku parkkipaikalta oli helppokulkuinen ja lyhyt. Portaiden kipuaminen ylös tarjosi mukavan sykkeen noston ja vuoren laella oli sen jälkeen mukava kippistää nimipäiväkahvit kuksista.

Satuimme hyvään aikaan Hiidenvuorelle. Ennen meitä siellä oli ainoastaan yksi dronen lennättäjä ja juotuamme kahvit tuli vasta seuraavat perheet. Saimme siis nauttia hetken aikaa rauhassa auringosta, maisemista, toisistamme ja hiljaisuudesta – siis sen dronen laskeuduttua.

Olimme lukeneet netistä etukäteen, että alhaalla rannalla olisi tulipaikka jossa alunperin ajattelimmekin nauttia termokseen keitetyn bataattikeiton, leivät ja makkarat. Tulipaikka oli kuitenkin aika siivoton, eikä puita ikävä kyllä ollut jäljellä yhtään. Muutimme sen johdosta suunnitelmaa lennosta.

Laiturilla kuitenkin saimme ennen seuraavaa kohdetta seurata ohuiden jäiden lähtöä; iloista kimmellystä ja helinää riitti pieneksi hetkeksi ja sitten se show olikin ohi.

Hiidenvuoren laella Iitissä kasvaa mäntyjä
Kermakahvit Kupilkan kuksissa Hiidenvuoren päällä.

Kalmusaarta etsimässä ja Mukulanlahden lintutorni

Etsimme netistä tietoa muista tulipaikoista lähistöllä ja päätimme suunnistaa tarkastamaan Kalmusaaren tulipaikan tilanteen.

Googlen navigaattori tarjosi meille pientä ylimääräistä seikkailua, sillä se opasti meidät ensin vähän metsään, nimittäin ihan toiselle rannalle. Sieltä ilmeisesti jäätietä pitkin olisikin päässytkin Kalmusaareen, jos niitä sellaisia kestäviä jäitä olisi ollut.

Kävelimme siis tämän navigaattorin ”hauskan” tempun johdosta pari kilometriä ylimääräistä puomilla suljetulla tiellä, mutta se ei haitannut lainkaan, sillä koko päivähän oli meille mukavaa seikkailua, seura hyvää ja patikointi Hiidenvuorella oli jäänyt lyhyeksi.

Otimme autolla uuden suunnan vastakkaiselle rannalle, josta Kalmusaareen johtaisi nettitietojen mukaan pitkospuusilta.

Mukulanlahden lintutornille johtava silta iitissä

Ennen vastarannalle ajamista pyörähdimme kuitenkin Iitin kirkonkylää katsomassa ja siellä pyöriessämme ja auton kääntämistä miettiessämme eräällä tiellä bongasimme Mukulanlahden lintutornin, jossa myös poikkesimme.

Mukulanlahden lintutornille johti hauska silta ruovikon läpi. Alue on ilmeisesti kevätmuuton aikaan suosittu niin lintujen kuin lintubongareidenkin taholla.

Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä kurnia vatsaa ja oli hyvä aika lähteä kurkkaamaan, minkälainen tuo Kalmussaari olisi. Tällä kertaa navigaattori ohjasi meidät oikeaan osoitteeseen.

Auton sai hyvin parkkiin läheiselle veneenlaskupaikalle ja siitä kävellen saareen oli alle kilometri patikoitavaa. Parkkarilta oli hyvät opasteet saarta kohti. Pitkospuusilta oli aika pelottavan näköinen ja osin veden alla, ollen siis myös hieman jäinen. Saareen päästyämme sieltä lähti pari rypästä ihmisiä koirineen ja lapsineen. Jälleen ajoituksemme osui siis ihan nappiin ja mutkat matkassa eivät olleet turhia.

Kalmusaaressa oli tarjolla puita, siisti kompostoiva vessa ja tuletkin valmiina. Nautimme eväät hyvillä mielin auringon laskiessa, kevyen jääpeitteen napsuessa ja humistessa taustalla.

Iitistä jäi tosi hyvä fiilis, vaikka ennakko-odotuksia ei ollut, eikä edes tarkkaa suunnitelmaa siitä, mihin menisimme.

Tykkään tämän kaltaisesta seikkailusta. On ihanaa, että saa elää saman henkisen ihmisen kanssa.

Kalmusaareen johtava pitkospuusilta Iitissä
Helmikuinen auringonlasku Iitin Kalmusaaressa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s