Poikkesimme tervehtimässä Paavolan tammea vappuna. Minulle kerta oli toinen ja Jyrinäparralle ensimmäinen. Siellähän se seisoi, yhä edelleen. Ylväänä ja mystisenä aukion haltijana.
Vaikka säätila oli aika viileä ja kahviloiden ja muiden ravitsemuslaitosten poikkeustilan aiheuttama kiinni pysyminen karsi pois reissuihimme kuuluvan kivan kahvittelun, retki Lohjalle oli muuten oikein mukava. Ajelimme pienten maaseututeiden kautta ja löysimme monta ihastuttavaa kolkkaa, joiden olemassaolosta ei aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen.
Onneksemme ja yllätykseksi Kahvila tammen lähettyvillä oli auki ulosmyyntiperiaatteella ja saimme kuin saimmekin tuoreet pullakahvit. Toiset kahvit nautimme termarista kalliolla luontopolun varrella.
Meillä kävi jälleen tuuri aikataulujemme kanssa. Kun saavuimme parkkipaikalle, sieltä lähti kolme autoa ja olimme ainoat vierailijat alueella. Poistuessamme alkoi väkeä jälleen tulla ja polulla törmäsimme vain muutamiin ihmisiin.
Poikkeustila tänä keväänä on aiheuttanut kestämättömän ihmismassan erinäisillekin luontopoluille. Kiva tietenkin, että ihmiset on löytäneet ulkoilun ja lähiseudun nähtävyydet ja metsäpolut kiinnostavat, mutta jos haluaisi vältellä valtavia massoja, ei niiltä välty enää metsissäkään.
Kävimme tutkimassa lähialuetta autolla muutenkin ja muutama sellainen kohde löytyi, jonne paremmalla kelillä ja kesän mittaan täytyy palata.
