Tässä kävi jälleen niin, että hukkasin itseni. Unohdin panostaa hyvinvointiin, kun opiskelu vei täysin mukanaan. Rakastan sitä, mitä opiskelen ja sukellan mielelläni siihen syvälle. Mutta opetukseen liittyvien puutteiden ja tämän korona-ajan mukanaan tuoman etäopiskelun myötä opiskelu on ollut aikaisempaa enemmän itsenäistä opiskelua, youtube-videoiden katselua ja erilaisten nettilinkkien lukemista (siis ihan opettajien tyrkyttämänä) ja kun tämän, tehtävien tekemisen ja hiton moisen määrän ryhmätöitä yhdistää keskenään, muulle elämälle ei jää aikaa.
Ihan ensimmäiseksi olen joutunut karsimaan ajasta, jonka vietän Jyrinäparran kanssa. En yksinkertaisesti kykene viettämään niin paljon aikaa yhdessä, kuin suhde vaatisi. Jos aikataulutan opiskelut, kodinhoidon ja ruoanlaiton, omat joogat ja vielä siihen päälle parisuhdeajan, juoksen aikataulutetusta kalenterimerkinnästä toiseen. Se syö minut elävältä.
Toinen, mistä olen joutunut näiden ryhmätöiden vuoksi karsimaan, on ne joogat. En vain yksinkertaisesti pysty aikatauluttamaan koko päivää. Minulle sopii hyvin, että aikataulutan opiskelun ja siihen liittyvät tehtävät, sekä pari kertaa viikossa joogan. Käytän tähän bullet journalia. Mutta kun tähän lisää ryhmäTYÖT ja sosiaalisen elämän, tukehdun.
Ajattelin, että panostan kouluun nyt tämän loppuvuoden. Keväällä katson mitä teen: palaanko hetkeksi omaan työhöni ja jossain kohtaa suoritan loput opinnot työn ohessa vai menenkö työharjoitteluun ja sen jälkeen suoritan opinnäytetyöni. Juuri nyt tuntuu, että kaipaan hengähdystaukoa. Kesälomaton vuosi ja yhteensä yli 80 op on aika tiukka rutistus kenelle tahansa.
Kyllä tämä sujuisi, jos kotona olisi toinen aikuinen, joka huolehtisi kaupassakäynnistä, ruoanlaitosta ja perussiivouksesta. Niinkuin arkisin pääsääntöisesti. Mutt akun on vain minä ja teini-ikäinen, niin hommat jää kaiken muun päälle itselleni.
Mutta siis se hyvinvointi. Harmittaa, että hukkasin oman hyvinvointini ylläpitämisen, koska minulle on kertynyt aikaisempien hullujen vuosien aikana melkoinen määrä tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Tässä tilanteessa elämän järjestäminen sellaiseksi, että saisin minulle parhaiten sopivaa ruokaa, riittävästi lepoa, yöunta, meditaatiota ja joogaa osoittautui mahdottomaksi. Kaikki hyvä ja hyvää tekevä unohtui ihan täysin.
Ajattelin ottavani nyt blogin personaltrainerikseni ja alan blogin avulla jälleen pohtia hyvinvointia ja itselleni hyvää tekeviä asioita. Olen jo aloittanut oman hyvinvoinnin rakentamisen sillä, että asetin rajani uudelleen. Minulla on oikeus nukkua kotona riittävästi ja siihen saa teini-ikäinen yökukkujakin sopeutua. Asiasta on käyty aika tuhtiakin keskustelua ja siihen tullaan varmasti palaamaan vieläkin.
Olen joutunut myös vääntämään rautalangasta Jyrinäparralle, että tämä on lyhyt aika elämässä ja tarvitsen oikeasti kaiken tuen siihen, että jaksan. Se, että odotetaan mun jaksavan tasaveroisesti touhuta ja panostaa suhteeseen on oikeasti kohtuutonta. Se ei tarkoita sitä, että tunteeni olisivat kuihtuneet. Introverttina ihmisenä tarvitsen myös yksinoloa ja hektisten ryhmätyöitä sisältävien päivien jälkeen minusta ei yksin kertaisesti ole treffaamaan. Olen kyllä yrittänyt, mutta olen niin lukossa ja huonovointinen, että siitäkään ei hyvää seuraa.
Oman tilan ja rajojeni kunnioittamisen lisäksi olen siis panostanut riittävään unen saantiin. Sen lisäksi kuuntelen kehoani ja kohtuuttomassa stressissä en yritä puskea itseäni liikuntasuorituksiin, lyhyet kävelyt saavat silloin riittää. Ja vaikka ruoanlaittaminen tuntuu vastenmieliseltä, olen yrittänyt panostaa edes vähän siihen, että söisin lämmintä ruokaa joka päivä ja että se ei ole pelkkää pastaa tai muuta tulehdusta ylläpitävää. Ja radikaaleinta on ehkä se, että kahvikissana olen karsinut kahvinjuonnin toistaiseksi vain aamukahviin. Palaan ehkä näihin asioihin täällä blogissa, kunhan saan taas enemmän aikaa blogin ylläpitoon.
Dare to be lightneer 