Kummallinen vuosi 2020 on lopuillaan ja tässä vaiheessa on hyvä katsahtaa hieman peruutuspeiliin. Ensimmäisen täysipäiväisen opiskeluvuoteni kevät muuttui lennosta täysin etänä opiskelemiseksi. Sehän sopi minulle hyvin, sillä jonkin verran olin turhautunut tyhjäkäyntiin oppitunneilla ja tunsin itseni tuotteliaammaksi oman koneen, suuren näytön ja hiljaisuuden äärellä. Koulun koneilla ryhmätilanteessa tuottavuuteni oli aika heikkoa.
Kevät oli tehokas ja siirryin siitä suoraan kesäksi omaan duuniini. Aikuisopiskelijalla ei ole varaa lomailla, koska aikuiskoulutustukiraha on rajallinen ja yhtään kuukautta siitä ei halua käyttää lomailuun, vaan siihen että voi edistää opintoja.
Kesällä en opiskellut, joten palasin työhön. Odotin sitä innolla, mutta kesä osoittautui todella raskaaksi. En nähnytkään ihania työtovereitani, vaan työ oli siirtynyt myös täysin etämoodiin. Pitkään töistä poissa olleena olisin kaivannut kahvitaukokeskusteluita sekä lähitukea ja mahdollisuutta varmistua pienistä jutuista sermin yli huutaen. Teamsin kautta kysyminen osoittautui yllättävän raskaaksi proseduuriksi ja apua en aina edes saanut.
Kesän jälkeen lähes tulkoon suoraan opiskelemaan – etämoodissa.
Kevään sujuvista opinnoista innostuneena valitsin syksyksikin lukkarin täyteen kursseja.
Laskeskelin, että saan kuin saankin opintoni suoritettua alkuperäisessä tavoiteajassani (= kauanko aikuiskoulutustukea riittää). Vielä kun kesän mittaan alustavasti puhuttu työharjoittelu tammikuulle näytti olevan melko varma, yritin sitäkin tomerammin saada kasaan kaiken puuttuvan ammatillisista opinnoista ja täydentäviin työelämässä tarvittavia taitoja, kuten After Effectsin kurssi.
Jotenkin tuntui, että opettajat olivat lisänneet vaatimustasoa etäopiskelun johdosta, ainakin kevääseen verrattuna. Toki siinä tapahtui myös hyppäys ensimmäiseltä vuosikurssilta toiseen ja toiselta kolmanteen, joten senkin puolesta vaatimustaso kasvoi. Minä käyn siis samaan aikaan toista ja kolmatta vuorsikurssia, koska polkuopinnoissani olin käynyt perusteiden lisäksi kursseja toiselta, kolmannelta ja neljänneltäkin vuosikurssilta. Lisäksi joillakin kursseilla opettajien oma aikataulutus petti, joka aiheutti lisää omalla ajalla opiskelua ja kurssien päättymisen jälkeistä dedisten pidentämistä.
Yhtään kurssia en jättänyt kesken, enkä yhtään tehtävää palauttanut aikataulujen jälkeen (pl. tietenkin nuo opettajien toimesta tehdyt dedisten pidentämiset). Syksyn kursseista mulla on keskiarvo yli neljän, niin kuin koko opinnoistakin. Olen ihan valtavan ylpeä itsestäni ja näytän pitkää kieltä kaikille niille ylimielisille besservissereille, jotka ovat minua viimeisten vuosien aikana dissanneet. Ennenkaikkea olen iloinen ja kiitollinen, että tartuin mahdollisuuteen lähteä opiskelemaan vihdoin ja viimein!
Mutta täytyy sanoa, että hemmetin tiukille vuosi 2020 opintojen ja kesätyön puolesta minut veti! Tiukkaa rutistusta jatkui vielä pitkälle joulukuun puolelle, vaikka alunperin joulukuun piti olla huomattavasti helpompi ja helpotuksen alkavan jo marraskuun lopulla.
Minulla oli muutama asiakascase, joille lupasin tehdä hommia marraskuun lopussa ja joulukuun alussa, mutta noiden kahden kurssin opettajien aikataulutöppäysten takia oli pakko kieltäytyä asiakastöistä. Harmittaa, mutta en olisi voinut tuottaa heille arvoa ja laadukasta suunnittelua tuossa tilanteessa.
Mutta nyt, nyt on kurssit ohitse ja vain yksi tehtävä työn alla viimeisteltävänä, sen dedis siirrettiin tammikuun puoleen väliin. Tehtävä on hyvällä mallilla ja vain hienosäätöä vailla, ellen sitten päätä tehdä isompaa muutosta yhteen yksityiskohtaan. Ja tammikuussa palaankin takaisin omaan duuniin, sillä päätin vetää opinnoista hieman happea. Yhtäkkiä minulla ei olekaan kiire.
Kesällä alustavasti puhuttu työharjoittelu ei ilmeisesti taida onnistuakaan, en tosin tiedä mikä tilanne tarkalleen ottaen on, koska en saanut enää kyseistä henkilöä kiinni. Se ei itseasiassa haittaa, sillä yhtäkkiä tosiaan tuntuu, että tarvitsen pientä etäisyyttä opiskeluun ja ajatukseen uudesta ammatista. Opinnot on edenneet niin nopeaan tahtiin, että en ole oikein ehtinyt jäsentää ajatuksiani ja kaikkea uutta oppimaani. Olen toki ilmoittautunut läsnäolevaksi kevätlukukaudellekin ja suoritan työn ohessa muutaman opintopisteen.
Tai niin ajattelin, että kurssi tai kaksi. Yksi opintokokonaisuus. Tarjolla olisi kuvallista kerrontaa, visuaalista journalismia, UX/UI -kokonaisuus ja pääsin myös liiketalouden puolelle eräälle kurssille, joka minua kiinnosti. Tarkoitus olisi valita näistä yksi opintokokonaisuus, joka sopisi lukkaroinnin puolesta parhaiten työaikatauluihini. Nyt selvisi, että koska tuo liiketalouden kurssi onkin iltakurssi, minun olisi mahdollista osallistua sille muotsikan kurssin LISÄKSI. Ajatus houkuttaa, mutta indikoi tiukkaa puristusta…
Tunnen itseni ja aijon edetä tämän visioni kanssa. Liiketalouden puolen kurssin voin keskeyttää, mikäli tuntuu ettei resurssit riitä työhön ja useampaan kurssiin. Eihän sitä kestäisi kuin huhtikuulle asti… ilman tukea ja läheisten tarjoamaan apua en pääse helpolla, mutta olen tottunut jo siihen. Tämä on minun unelmani ja minun elämäni, joten go girl!
Minulla on paljon hajanaisia ajatuksia tulevaisuudesta. On unelmia, useampiakin! On jännittävää miettiä mistä saisin harkkapaikan ja minkälaiseksi kokemukseksi se muodostuu. Mitä kaikkea uutta vielä voin oppia ja mihin tämä kaikki johtaa.
Dare to be lightneer 