Tasapaino

Arkeni on ollut selviytymistä ja suorittamista vuodesta 2005. Suvantokohtia ja itseni hoitamisen välineiden löytämispysäkkejä on toki vuosien varrella tullut vastaan useinkin. 2004 sain vihdoin diagnoosin vakaville oireilleni.

Seuraavana vuonna alkoi ikävien tapahtumien ketju, joka vaati tasapainottelua itseni hoitamisen ja arjesta selviytymisen, sekä lasten elämän turvaamisen välillä.

Vuosituhannen vaihde, uuden vuoden aatto 2000 oli oikeastaan se vedenjakaja, josta kaikki alkoi. Siihen palaan kuitenkin joskus kirjassa, jonka tästä turbulenssista kaikkine vääntöineen todennäköisesti jossain vaiheessa kirjoitan. Tuon vuosituhannen vaihtumisen jälkeen kaikki muuttui. Aloin etsimään tietä tasapainoon.

Uuden vuoden vaihtuminen on lupaus uudesta. Itselleni, kuten monelle muullekin, se on eräälainen taitekohta. Piste, jossa katsastetaan kuluneen vuoden tapahtumia ja piste, jossa pohditaan suuntaviivoja tulevalle. Tälläiset rajapyykit ovat tarpeellisia, koska muuten elämä on vain ajautumista tilanteesta toiseen ja lopulta voi käydä niin, että on tullut luoneeksi itselleen kuplan, jossa ei ei mahdu hengittämään

Vuosi 2020 oli kummallinen. Aistin sen jo vuoden vaihteessa, vaikka halusin ajatella siitä ILOISENA uutena vuosikymmenenä. Tulevasta vuodesta minulla on hyvin erilainen fiilis. Se tulee muuttamaan asioita yleisesti paljon. Muutos tuskin tapahtuu ilman murrosta, mutta jää nähtäväksi.

Omalla kohdalla toivoisin, että vuosi palauttaisi minut tilaan, jossa ehdin ajatella. Jossa on riittävästi joutoaikaa, jotta uudet luovat ideat saisivat kasvualustan. Toivon myös löytäväni uuden tukikohdan, kodin, jossa voisin elää oman näköistä elämää.

Nykyinen asunto ei tue luovuutta millään tavalla. 65 neliötä ja pienet makuuhuoneet eivät mahdollista harrastamista, fiilistelyä tai omaa hiljaisuutta. Minulla on visio tulevasta kodista, mutta resurssit sen hankkimiseen ovat vielä olemattomat. En anna sen lannistaa itseäni, sillä tilanteet elävät ja muuttuvat. En pakota uuden kodin löytymistä vuoteen 2021. Kaikki ajallaan. Mutta vuosi 2021 on se, jolloin alan etsimään uomaa, suuntaa.

Tulevana vuonna toivon myös löytäväni sisimmästäni uudelleen sen voiman ja rauhan, joka tekee minusta minut. Se on mahdollista tänä vuonna aloittamani rajanvedon kautta, mutta se vaatii myös työtä ja tekoja hyvinvoinnin eteen. Yritän löytää henkisesti sen tilan, että voin harjoittaa joogaa ja meditaatiota näissä pienissä neliöissä, joissa ei juuri yksityisyyttä ole. Yritän löytää voimaa panostaa ravitsemukseen, koska se on hyvinvoinnin ytimessä.

Suorittamisen keskellä olen hukannut kosketuksen herkkään ja henkiseen puoleeni. Sitä on tietoisesti häirinnyt myös hyvinvointialan ihmisten suhtautuminen tähän kummalliseen ajanjaksoon ja virukseen, joka ihmisten parissa leviää. Mielestäni henkisyys ja loogisuus eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta tämä vuosi on tehnyt ikävän juopan henkisten ja loogisten ihmisten välille.

Ikävä kyllä, hyvinvointialan, joogan ja henkisen kehityksen puolesta puhuvien äänekäs, vastahankainen ja aggressiivisesti yleiseen tieteelliseen näkemykseen suhtautuvien joukko on todennäköisesti tehnyt hallaa myös vaihtoehtoisten hoitojen tulevaisuudelle. Se on iso ja ikävä asia, jota en olisi halunnut nähdä. Viha ei taltu vihalla. Pelon lietsonnan vaikutukset eivät katoa lietsomalla lisää pelkoa toisesta ääripäästä.

Havahtuminen tähän on myös asia, jonka vuoksi olen joutunut tarkastamaan uudelleen suhdettani henkiseen kehitykseen ja joogayhteisöihin. Hyvä niin, sillä tulevana vuonna yritän löytää uuden yhteyden siihen, sillä se on tärkeä osa hyvinvointia.

Olkoon vuosi 2021 tasapainon löytämisen vuosi.