Kärsimys ja läsnäolon voima

Pääsiäisen läsnäolo saa ajatukseni kääntymään kärsimykseen, vaikka en varsinaisesti uskonnollinen ihminen olekaan. Pääsiäisen tematiikka liittyy henkilökohtaisesti tietenkin lapsensa menettäneen äidin kärsimykseen.

Miten sellaisen kärsimyksen kanssa voi elää ja voiko siitä oppia jotain? Mitä kärsimys oikeastaan edes on?

Sisäinen dialogi

Usein kärsimyksen sanotaan olevan nautinnon tai onnellisuuden vastakohta, mutta itse ajattelen sen olevan enemmänkin vastakohta antautumiselle ja synonyymi takertumiselle. Se on sitä, kun pyristelee totuutta vastaan ja pitää kiinni niistä tunteista, joita on kokenut tullessaan kohdelluksi huonosti tai epäreilusti joko kanssakulkijoiden tai elämän suhteen.

Eikö kärsimys sitten ole ”totuus”? On ja ei ole. Totta kai se on totta, että sattuu.

Kärsimys itsessään ilmenee kuitenkin vain ajatuksen tasolla ja on mielen mekanismi, joka ottaa helposti valtaansa.

Kuva: Unsplash.com

Suurten menetysten, sairauden ja huonojen ihmissuhteiden seurauksena ihminen kärsii, tietenkin.

Oman lapsen kuolema on esimerkiksi maailman kamalin asia ja haava, joka jättää ikuisen arven. Asioiden vastaanottaminen ja käsitteleminen vaatii oman aikansa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä rauha elämänsä kanssa, hyväksyä, että tapahtunut on tapahtunut.

On todellakin ok tuntea myös tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Jos elämässä on aikaisemminkin tapahtunut suuria vastoinkäymisiä tai on tullut kohdelluksi epäreilusti, kehomuistiin jääneet tunteet nousevat vastaavissa tilanteissa helposti pintaan ja kannettava taakka kerta kerralta muuttuu raskaammaksi.

On mahdollista kuitenkin valita, että ei anna kärsimyksen tehdä pesää elämään.

Kärsimys johtuu siitä, ettet hyväksy tai vastaanota jotakin. Tiedostamattasi vastustat sitä mikä on. Ajatuksen tasolla vastustaminen ilmenee jonkinlaisena tuomitsemisena. Emootioiden alueella se ilmenee kielteisyytenä. Kärsimyksen voimakkuus on riippuvainen siitä, missä määrin vastustat tätä hetkeä.

Echart Tolle

Miksi haluaisin kärsiä?

Kehon muistissa olevat tunteet voivat nousta pintaan myös tiedostamattomasti sellaisissa ihmissuhteissa, joissa on samanlaisia elementtejä kuin niissä suhteissa, joissa on tullut kohdelluksi huonosti. Joskus taustalla on jo lapsuudessa huonosti kohdelluksi tuleminen.

Ihminen on kenties käynyt koko elämänsä ajan sisäistä dialogia, jossa kärsimys tuntuu oikeutetulta ja on seurausta siitä, että on tullut kohdelluksi huonosti. Se johtaa helposti myös siihen, että kerta toisensa jälkeen valitsee ihmissuhteita, joissa tulee kohdelluksi samalla tavalla.

Havahduin tähän vastikään jälleen itsekin.

Antautuminen

Echart Tolle kirjoittaa siitä, että jos ihminen tarkkailee mielen toimintoja takertumatta niihin, vapautuu mielen vastarinnasta ja kykenee antautumaan hetkelle, joka nyt on sellainen kuin se on.

Kun läsnä olevan hetken hyväksyy sellaisenaan, on helpompi toimia, olla omassa elämässään aktiivinen tekijä – ei vain kohde. Jos takertuu kärsimykseen, on oman mielensä vankilassa, joka estää toimimasta. Hyväksymisestä saa myös voimaa nähdä elämä suuremmassa kontekstissa ja se auttaa luovimaan ulos kärsimyksestä ja surusta.

Ei pidä syyllistyä, kun kuulee puhetta hyväksymisestä ja antautumisesta. Haluan korostaa edelleen, että kyse ei ole tunteiden kieltämisestä. Päinvastoin, on tärkeää kokea tunteet, joita erilaiset tilanteet nostavat. Hyväksyminen ja antautumien tilanteelle on sitä, että kun tunne on tehnyt tehtävänsä, siitä kykenee päästämään irti ja hyväksymään sen, että elämä toi eteen vastoinkäymisiä. Joskus haastava tilanne voi kestää pitkään ja sillekin voi antautua.

Tiedän, mistä puhun. Lapseni vakava sairaus ja tilanteeseen liittyneiden läheisten suhtautuminen ja kohtuuttomat vaatimukset minua kohtaan olivat todella kivulias kokemus. Se oli suorastaan musertavaa. Aivan kamalaa! Tuntui epäreilulta ja sattui. Siinä tilanteessa koin, että ainoa keino selviytyä siitä järjissäni on vain hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Tarvisin voimavaroja kantaakseni vanhemman vastuun ja selviytyäkseni koettelemuksesta. Hyväksyin myös sen, että tilanteesta eteenpäin pääseminen voi viedä aikaa, mutta ajatukseni oli kuitenkin siinä, että jossain toisessa hetkessä asiat tulevat olemaan toisin.

Koska jäin tilanteessa yksin, kehoni muistiin jäi monia kipeitä kohtia, kärsimystä.

Joskus on mahdotonta hyväksyä läsnä olevaa hetkeä, koska se on epämiellyttävä tai kauhea.

Echart Tolle

Tolle käyttää termiä ”emotionaalinen kärsimyskeho”, joka mielestäni kuvaa todella hyvin kärsimyksen olemusta. Kärsimyskeho voi olla uinuva tai sitten aina läsnäoleva.

Kuva: Unsplash.com

Omalla kohdalla viimeaikoina kokemani epäreilu kohtelu ja joissakin ihmissuhteissa ilmenevät vaatimukset minua kohtaan, ovat nostaneet pinnalle kärsimyskehoni olemassaolon.

Tämä on myös seurausta siitä, että minulla ei ole ollut riittävästi vapaata aikaa, aikaa ajatteluun. Kevään kokemukset ovat olleet minulle siinä mielessä tärkeitä, että nyt muistan jälleen kuinka tärkeää jooga, oma aika ja meditaatio ovat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takia!

Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi.

Tarvitsen aikaa ja rauhaa voidakseni kohdata koettelemukset neutraalissa tilassa. Silloin ne eivät kärjisty. Tietenkin epäreilu kohtelu ja toisten vihan kohteeksi joutuminen satuttaa aina. Mutta normaalissa, rauhallisessa tilassani ollessani pystyn kääntämään ajatukset niiden ylitse, jolloin myös kärsimys katoaa.

Kärsimyksen tunne on minulle tärkeä indikaattori siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Jos arjessa on riittävästi ohjelmoimatonta aikaa, tuon tunteen ehtii kohdata ja hyvästellä takertumatta siihen – sekä ennenkaikkea ymmärrän kiinnittää huomion niihin asioihin, jotka vaikuttavat heikentävästi elämänlaatuun.

Kärsimyskeho

Vielä muutama sananen kärsimyskehosta.

Tollelta lainaamani teksti toimi omalla kohdallani tänään tärkeänä herättäjänä. Tolle kirjoittaa:

”Jotkin kärsimyskehot ovat sietämättömiä, mutta suhteellisen harmittomia, esimerkiksi muistuttavat lasta, joka ei suostu lopettamaan kitisemistä. Toiset taas ovat ilkeitä ja tuhoisia hirviöitä, todellisia demoneja. Jotkin ovat fyysisesti väkivaltaisia, paljon useammat emotionaalisesti hyökkääviä. Jotkin kohdistavat hyökkäyksiä lähellä oleviin ihmisiin tai läheisiin, kun toiset taas hyökkäävät ihmisen itsensä kimppuun. Silloin elämää koskevat ajatukset muuttuvat hyvin kielteisiksi ja itsetuhoisiksi. Sairaudet ja onnettomuudet syntyvät usein näin. Jotkin kärsimyskehot ajavat isäntänsä jopa itsemurhaan.

Kun sitten kohtaat ensimmäistä kertaa tämän oudon, inhottavan otuksen ihmisessä, jonka luulit tuntevasi, sinua odottaa melkoinen järkytys. On kuitenkin tärkeämpää seurata sitä itsessään kuin muissa. Varo itsessäsi jokaista tyytymättömyyden merkkiä – oli se sitten millainen tahansa – sillä se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä.

(Kirjasta: Läsnäolon Voima).

Oli tosiaan valaisevaa ja lohduttavaa palata Tollen tekstien äärelle viimeaikaisen kärsimykseni äärellä. Nämä tekstit palasivat mieleen, kun minulla oli riittävästi aikaa omalle rauhalle ja ajattelulle. Miten kiitollinen olen siitä, että annoin itselleni aikaa.

Vaikka ajatus kärsimyskehosta saattaa tuntua oudolta, piilee siinä vinha totuus. Jos se saa ihmisen hallintaansa, kärsimys ja ahdistus lisääntyy. Ihmisestä tulee joko uhri tai syyllinen, joka haluaa lisätä kärsimyksen määrää. Kun tämän tiedostaa, sitä voi tarkkailla ja on helpompi olla antautumatta sen valtaan.

KIRJASUOSITUS: Läsnäolon voima, tie henkiseen heräämiseen, Eckhart Tolle, Basam Books 2002, 2010

2 thoughts on “Kärsimys ja läsnäolon voima

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s