Stressin purkua – Shinrin-yokuillen

Kehoni kärsii kroonisesta stressistä. Elämänkokemukset viime vuosilta ovat jättäneet pysyvän jäljen ja olen jatkuvassa hälytystilassa. Hälytystila on todennäköisesti periytynyt minulle jo epigeneettisesti ja sitä on ainakin vain vahvistettu lapsuuden elinpiirissäni.

Muistan kärsineeni oudoista vatsa-selkä-oireista jo aivan pienenä lapsena ja lukiolaisena kiinnitin niihin ensimmäistä kertaa oikeasti huomiota. Aloin tuolloin tietoisesti hakemaan ratkaisua vatsan ja selän ongelmiini ja jättämään ruokavaliosta erilaisia aineksia pois. Vehnän välttely vähensi omalta osaltaan oireilua ja jos kykenen muistamaan oikein, en enää kotoa muuttamisen jälkeen kärsinyt näistä oireista vuosiin – en ennen kuin nämä aikuisen elämän koettelemusten ketjut alkoivat.

Hain pitkään apua vaivoihin ruokavaliosta, joista olikin aina jossain määrin apuja. Eniten kuitenkin oireilua on helpottanut säännöllinen jooga ja kuntosalilla käyminen.

En jostain syystä ole kyennyt oivaltamaan, että todellinen helpotus ei tullut niinkään itse harjoituksesta, vaan harjoituksen aiheuttamasta stressireaktion laukeamisesta. Tämän oivalsin vastikään luettuani mm. vagushermosta. Käytännössä varmastikin helpotus syntyi ruokavalioiden ja joogan (sekä meditaation) yhteisvaikutuksesta kehon stressitilan vähenemiseen. Vagushermolla lienee iso osa asiassa, mutta tästä en vielä tiedä riittävästi, joten ei mennä siihen tällä erää.

Poikkeustila on ollut meille kaikille stressaavaa

Työn ja opiskelun yhdistäminen alkuvuodesta suisti minut valtavaan stressiin. Nautin opiskelusta ihan suunnattomasti ja varmasti tämä opintokevät oli minulle opintojen suhteen merkityksellisin – sain myös opinnot siihen pisteeseen, että edessä on vain harjoittelu ja opinnäytetyöprosessi.

Olin myös innoissani alkuvuodesta palaamassa takaisin rakastamaani työhön, mutta olosuhteet työssä eivät olleetkaan optimaaliset hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta ja jouduin stressaamaan erinäisten asioiden vuoksi enemmän, kuin uskalsin pessimistisimmissäkään ajatuksissani olettaa. Ne asiat toki otettiin aktiiviseen käsittelyyn, kuten hyvällä työpaikalla kuuluukin, ja asiat ovat menneet oikeaan suuntaan, mutta ehdin saada isosti osumaa ennen sitä.

Ei ollut ihan stressivapaata se edellinenkään opiskeluvuosi, jolloin suoritin ihan valtavan määrän opintopisteitä, minkä johdosta saan opinnot suoritettua tavoiteaikataulua nopeammin. Viime kesänä minulla ei ollut myöskään varsinaista lomaa, kun opintovapaalta oli pakko palata työhön, koska ilman rahaa ei voi elää.

Samaan saumaan osui tämä maailmanlaajuinen epidemia, jonka johdosta paluu joogan pariin tyssäsi heti alkuunsa vuoden 2019 syksyn hienon startin jälkeen. Jooga, kuten muukin liikunta, meni tauolle alunperin raudanpuuteanemiani vuoksi ja syksyllä 2019 aloin palauttelemaan niitä arkeeni, osaksi hyvinvoinnin tukemista opintojen aikana.

Kohti parempaa hyvinvointia stressiä vähentämällä

Minulla on pitkästä aikaa oikea kesäloma. Lomalle en ladannut minkäänlaisia odotuksia enkä myöskään aio aikatauluttaa sitä. Sanoivatpa läheiseni mitä tahansa, teen voimavarojan ja omien mielenliikkeiden mukaan.

Olen tähän asti tehnyt yksinäisiä pistoretkiä lempikohteisiini lähiseudulla, pitkiä ja keskipitkiä kävelyretkiä, alustanut henkistä tilaani siihen, että ujutan joogan takaisin elämääni sekä olen perustanut pihapläntille pienen lavapuutarhan. Sekä ihan vain ollut.

Parasta on ollut yksin oleminen – tehden tai ilman tekemistä. Olen tarvinnut sitä, etten vastaa kenellekään enkä ole vastuussa kenellekään. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi elämässäni olla tekemisissä myös ihmisten kanssa.

Intuitiivisesti tilasin itselleni myös riippumaton. Jos en yksin yön yli retkille sen kanssa uskaltaudukaan, ajatuksissani oli, että voin lähteä sen kanssa ulkoilemaan päiväretkille.

Riippumattoretkeilyä

Ensimmäinen tuntuma riippumatto-päiväretkeilyyn otettiin yhdessä Jyrinäparran kanssa. Teimme päiväretken eräälle lähialueiden ulkoilumaastoista ja ripustimme mattomme vähemmän suositun polun haarakkeen päädyssä olevalle harjun mäntymetsikön reunamalle.

Mikäs siinä oli kelliessä linnunlaulua ja tulen huminaa kuunnellen. Välillä jaloittelimme ja evästelimme. Kun tuulen humina vaihtui luvattua sadetta ennakoivaan tuulen yltymiseen, keräsimme mattomme ja lähdimme paluumatkalle kohti autoa. Ehdimme kastua lämpimässä kesäsateessa läpimäräksi, mutta minua tuo ei haitannut. Kaupunkilainen Jyrinäparta ei siitä kenties yhtä hyvillä mielin ollut.

Riippumaton hankinta oli aivan ehdottomasti kesän fiksuin juttu! Lyhytkin metsässä oleilu ja kehollinen rauhoittava rytmillisyys, jota hidas keinuminen riippumatossa aiheuttaa, purkavat stressiä. Metsässä oleilu vaikuttaa hyvinvointiin muutenkin ihan radikaalisti mm. tehostamalla vastustuskykyä että vaikuttamalla sydämeen ja verenkiertoon vähentämällä verenpainetta.

Japanissa suositellaan metsäkylpyjä, Shinrin-Yokua, ihan jopa lääkärin lähetteellä. Yhteys luontoon on tärkeässä roolissa ihmisen hyvinvointia parantamassa. Metsäkylvyssä yhdistyy kaikkien aistien käyttäminen, mikä parantaa myös yhteyttä omaan kehoon ja mieleen. Myös Suomessa on mahdollista Shirin-Yokuilla, ryhmässä lähteä metsäkylpyihin. Itse en kaipaa ohjattua toimintaa löytääkseni luontoyhteyden, veri kun vetää metsiin ja yhteyteen luonnon kanssa ihan luonnostaan.

Seuraavaksi suuntaamme johonkin yön yli retkelle, joten ehkä siitä sitten kesän mittaan pidemmälti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s