Kahavilla – Metsälinnan kahvila Vääksyssä

Vääksystä on muodostunut Päijät-Hämeen ei-enää-niin-salainenkaan helmi. Vanha Vääksy tarjoaa upeita, uniikkeja ja ihmisen kokoisia elämyksiä lähiretkeilyyn ja ohikulkijoille.

Aikaisemmin olen kirjoittanut blogissani muun muassa ihanasta Ranskalaisesta kyläkaupasta. Tällä kertaa poikkesin kuitenkin aivan tieten tahtoen Metsälinnan kahvilaan.

Olen jo pidempään halunnut poiketa Metsälinnan kahvilaan, joka sijaitsee Vääksyn vanhan ja uuden keskustan puolivälissä. Se jää ehkä hieman ohilkulkijoiden silmiltä piiloon, joten sinne ei ehkä niinkään eksy, vaan sinne mennään. Rakennus itsessään on ihana, ainakin sata vuotta vanha hirsinen huvila, ja se on kutkuttanut mielikuvitustani jo vuosia.

Jos jättää auton kanavarannan parkkialueelle, on lyhyt kävelymatka sekä Vanhaan keskustaan, että kanavan yli uutta keskustaa kohti, josta pyörätien viereltä löytyy opaste Metsälinnan kahvilaan noin 500 metrin tepastelun jälkeen.

Kahvilan pihalla on myös parkkipaikka, jos haluaa ajaa töräyttää suoraan kahvilan pihaan.

Metsälinnan kahvila Vääksyssä

Metsälinnan kahvila on aivan ihana interiööri. Alakerta toimii nykyisin kahvilana ja se on sisustettu vanhan ajan tyyliin, mikä viehättää meitä nostalgikkoja. Yläkerta on omistajan koti – lehtitietojen mukaan omistajansa unelmien täyttymys. Rakennus on toiminut aikanaan mm. päiväkotina ja ilmeisesti ollut alkujaan niitä pääkaupunkilaisten Vääksyyn perustamia kesähuviloita, joiden varaan Vääksyn nykyinenkin viehättävyys kanavan ohella perustuu.

Ihailin tätäkin rakennusta jo silloin, kun asuimme lyhyen aikaa Vääksyssä. Oli ihana päästä katsomaan sen sisälle ja tyydyttää vuosia sitten herännyt uteliaisuus!

Kahvilassa on tarjolla makeaa ja suolaista. Kahvi tarjoiltiin French Press -tyyliin ja tarjolla oli niin tummaa kuin vaaleaakin paahtoa. Kahvi oli ihan hyvää, mutta en helteen pehmittämänä pistänyt merkille minkä paahtimon kahvista oli kyse. En myöskään ehkä hauduttanut sitä ihan optimaalista aikaa, joten seuraavalla kerralla kysäisen mikä olisi sopiva aika ennen kuin männän alaspainamista.

Plussaa viehättävistä ruusukupeista, joista kahvi maistuu aina erityiselle! Nautin kahvini kanssa mustikkaista juustokakkua ja retkelleni osuneena hellepäivänä erityisesti myös ilmastoidun salin viileydestä. Pihalta löytyy myös tuolia ja pöytiä, mutta koska salissa ei ollut muita ihmisiä sinne mennessäni, halusin nauttia itsekseni sen ilmapiiristä.

Kahvi oli siis hyvää, ei mitään pitkään pannussa maannutta suodatinkahvia, joita ikävä kyllä edelleen niin monesta kahvilaksikin itseään kutsuvasta paikasta saa. Mustikkainen kakku oli todella herkullista. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan, kun seuraavan kerran olet liikenteessä näillä main.

Lue lisää Vääksyn retkistäni kirjoituksesta otsikolla Turistina tutuille kulmilla.