Kehollinen kokemus traumasta

Olen jo pitkään tiedostanut, että meillä on niin kehollinen, kuin energeettinenkin yhteys kokemiimme asioihin ja ihmisiin, jotka ovat elämässämme olleet vaikuttavassa asemassa. Jos vain kuuntelemme sitä jotain, joka näkymättömänä ympärillämme on ja hengittää, pääsemme sen pulssille. Oman elämämme pulssille. Aika usein yhteys tuohon energiaan katkeaa, koska analysoimme liiaksi järjellä, suhtaudumme liian tunnepitoisesti ja omaan napaamme tuijottaen kokemuksiimme tai elämässä on vaan niin saakelin kiire, että yhteys on siitä syystä poikki. 

Suru ja henkinen stressi pakkautuu kehoon

Parin viikon järkyttävän kiireputken päätteeksi, tuossa jokin aika sitten, olin henkisesti aika lailla ”finaalissa”. Selkä myös alkoi olla siinä pisteessä, että jotain olisi asialle tehtävä. Tähän liittyy kiireen lisäksi myös haasteita joissain vuorovaikutussuhteissa ja se kokemani tuen puute, josta olen aikaisemmin kirjoittanut.

Aistin samaan aikaan myös erittäin voimakasta energiaa, jonka laatua, lähdettä tai merkitystä en kyennyt paikallistamaan. Mutta liittyi tilanteeseen paljon muutakin; erään kehoon koteloituneen trauman uudelleen aktivoituminen. 

Noita vahvoja energioita olen elämäni aikana kokenut aikaisemminkin. Usein niiden takaa on käynyt ilmi joku ihminen, joka on ajatellut minua tai suunnitellut ottavansa yhteyttä minuun. Ainakin kerran muistan käyneen niin, että myöhemmin kävi ilmi, että eräs henkilö oli tietoisesti lähettänyt minulle parantavaa energiaa silloisen elämäni tiukimmassa tilanteessa. Tuo energia on usein hyvää ja vahvistavaa, joskus se on kuitenkin enemmän negatiivisella varauksella olevaa. Olen usein ymmälläni sen suhteen, koska en tiedä mistä se kokemus energiasta tulee.

Nytkin tapahtui jotain erikoista, joka saa minut jälleen uskomaan tuohon energeettiseen yhteyteen ihmisten välillä ja energioihin, joilla on vaikutus meihin. Sain nimittäin tuolloin yllättäen ja odottamatta viestin, jonka seurauksena osa tuosta aktivoituneesta traumasta tuli käsiteltyä kirjallisessa muodossa.

Tässä välissä on pakko laittaa tähän disclaimer: viimeaikoina olen suhtautunut varauksella tällaisiin asioihin, koska näiden parissa liikkuu niin paljon huuhaata ja viimeaikainen yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen jakaa ihmiset joko tiede tai huuhaa-uskovaisiin. Välimaastoa ja järkevää dialogia näiden välillä ei näytä olevan. 

Itse liikun siinä välimaastossa, enkä monien kokemusteni vuoksi voi täysin sulkea pois energioiden, mystiikan ja henkisyyden merkitystä ihmisyydelle, koska ne ovat ihan yhtä tärkeä osa sitä kuin mieli tai kehokin. 

Muutama vuosi sitten yritin tutustua chakrojen maailmaan

Ehkä ensin on tarpeen hieman pohjustaa ajatuksiani, ettei tämä teksti vaikuta vain diipiltä sekoilulta. Aloitin muutama vuosi sitten lukemaan ristikkäin kahta kirjaa, kun minulla oli tarkoitus aktivoitua joogaamisen kanssa. Ajattelin tuolloin virkistää pidemmän, raudanpuutteen seurauksena syntyneen paussin jälkeen joogamuistia joogaamalla kotona Inderjit Kaur Khalsan Chakrapolku-kirjan ohjeilla. Olen suhtautunut chakroihin skeptisyydellä, mutta tässä kirjassa niitä oli avattu kiinnostavalla tavalla ja tunnistin joitain elämässäni olevia ongelmia ja fyysisten kipupisteiden yhteneväisyyden tavalla, jota kirjassa avataan. 

Aloittaessani kirjan ”ensimmäisen chakran ohjelmaa” muistin yhtäkkiä, että olin joskus lukenut Caroline Myssin Hengen voima -nimisen kirjan ja jo tämä kirja aikanaan avasi silmäni fyysisen terveyden ja kohtaamani henkisen kärsimyksen syy-seuraus-suhteelle. Päätin siltä istumalta alkaa mielenkiinnosta lukemaan kirjoja ristiin ja tutkailla asioita avoimin, uusin silmin. 

Tutkintoon johtavien opintojen kuitenkin kiihtyessä tuossa kohtaa elämääni sellaiseen vauhtiin, ettei minulla jäänyt aikaa tai energiaa muunlaisille prosesseille, laitoin kirjat sivuun ja päätin aloittaa homman joskus ”paremmalla ajalla”. 

Nätisti sivuun laitettu kirjapaketti palasi mieleeni alkuviikosta eräänä iltana, kun sängyssä pohdin elämääni palannutta alaselkä- ja vatsakipua. Selkänihän oli ollut hyvässä kunnossa siitä lähtien, kun vuosia sitten aloitin joogan. Varsinkin kundaliinijoogan selän lämmittelyliikkeet pitivät minut notkeana ja ajatuksenkin sitä myötä kirkkaana.

Raudanpuutteen myötä en ole pystynyt harjoittamaan kundaliinijoogaa ja muutamassa vuodessa selän jäykkyys ja kivut ovatkin palanneet hiljalleen elämääni. Alaselkä on kipeä erityisesti tiettyyn aikaan kuukaudesta, mutta muutenkin sen isot lihaskalvot, kuten myös takareidet ja peffan lihakset, ovat olleet pitkään kireät kuin viulun kieli. 

Selkä 

Viime syksynä aloitin, pandemiatilanteen hellitettyä hetkeksi, selkää hoitaakseni lähikoululla torstai-iltaisin pidettävän dynaamisen hathajoogan, ja alkuun se tuntuikin hyvältä. Sitten eräällä kerralla opettaja ohjasi laittamaan blokin lantion alle ja tuli vielä korjaamaan asettamaani blokkia. Seurauksena lantio meni todella, todella pahaan jumiin ja myös se on vaivannut siitä lähtien. Kärsin siis lantion kivusta, isojen lihaskalvojen kireydestä ja sen aiheuttamasta jäykkyydestä.

Samaan aikaan, opintojen ollessa kiivaimmillaan, eräs lähi-ihmissuhteeni oli joutunut kriisiin läheisen petyttyä ”ajankäyttööni”. Tämä ei ollut elämässäni ensimmäinen kerta, kun joku läheinen ihminen alkaa kiukutella minulle petyttyään siihen, kun minulla ei ole jossain tietyssä hetkessä energiaa tai aikaa suhteen aktiiviseen ylläpitoon. Joskus aikaisemmin olin samanlaisessa tilanteessa silloisen hyvän ystävän kanssa, kun lapseni oli vakavasti sairastunut, enkä pystynyt jakamaan aikaani ystäville. 

Passiivisaggressiivinen viestintä ja viestintäyhteyden katkaiseminen laukaisi minussa vanhojen traumojen aktivoitumisen. Selkäni on ollut siitä lähtien tavattoman jäykkä ja kipeä. En vielä viime syksynä ymmärtänyt, että sillä on niin vahva yhteys henkiseen puoleen. Ja nyt siis muutama ilta sitten muistin, että näissä kahdessa kirjassa aihetta käsitellään chakrojen kautta ja yhtäkkiä oli täysin kirkasta, että kehollinen kireys ja kipu on vahvassa yhteydessä traumoihini.  

Trauman ja fyysisen kivun yhteys

Siinä hetkessä päätin, että minun täytyy nyt alkaa käsittelemään sitä syvintä traumaani, joka juontaa juurensa lapsuudessa läsnä olleeseen vuorovaikutuksen puutteeseen, rankaisemiseen, eristämiseen, sekä henkiseen väkivaltaan, johon liittyy yhteyden katkaiseminen lähisukulaisiin. 

Tämä trauma on tietenkin kertautunut aikuiselämän perheeseen liittyvissä traumaattisissa menetyksissä. Tiedän, että trauma on käsiteltävä jossain vaiheessa ja olen toivonut löytäväni elämääni riittävän turvallisia ihmissuhteita, jotka auttaisivat rakentamaan luottamusta ihmissuhteiden kestoon ja väkivallattomuuteen. Siihen, että minä minuna ja tarpeineni riitän, kelpaan ja tulen hyväksytyksi.

Traumani liittyy siis hyvin vahvasti henkisesti yksin jäämiseen, heimon menettämiseen ja heimon pettämiseen. 

Ja tässä tullaankin sitten siihen lantioon, alaselkään ja selkärangan tyveen ja niiden yhteyteen joogisessa charkrafilosofiassa. Chakrafilosofiassa ajatellaan, että alin, eli juurichakra, on kaiken turvallisuuden perusta. Se edustaa niin tämän hetken kuin menneenkin hyväksymistä. Inderjit Kaur Khalsan sanoin: ”Kun juuristo on vahva, latvakin kestää tuulta”. Chakrapolku-kirjan mukaan juurichakra sitoo meidät vaistoihimme ja edustaa syviä sisäisiä tarpeitamme kuten hengissä selviytymistä. Fyysisellä tasolla se on yhteydessä reisiin, sääriin ja jalkoihin. 

Kirjassa kerrotaan, että ensimmäinen chakra sijaitsee selkärangan juuressa ja sen epätasapaino voi ilmetä fyysisen kehon jäykkyytenä ja suolistovaivoina. Samoin juuri alaselän ongelmat voivat liittyä tämän chakran epätasapainoon. Henkisellä puolella chakran epätasapainotila heijastuu suoraan siihen, miten hyväksymme nykytilan ja itsemme siinä. Pahimmillaan ”istumme ikäänkuin pimeässä huonessa verhot tiukasti kiinni ja kiellämme valoa tulemasta huoneeseen”. 

Silloin eräänä iltana, jokin aika sitten siis päätin, että nyt on aika alkaa trauman kanssa työskentely. Ihan ensimmäiseksi kirjoittamalla asia kerrallaan ylös kokemuksiani, jotta saan ne ulos kehostani. Ja toiseksi syventymällä joogan avulla kyseiseen alueeseen kehossa, eli selkärangan tyveen, alaselkään ja takareisiin. Kolmanneksi mielikuvaharjoittelun ja meditaation avulla. Tietoisuuden keskittäminen tuohon oireilevaan alueeseen ja siihen kohdistettu liike tai hellä venytys joogassa ei voi ainakaan pahentaa asiaa.

En ehtinyt vielä aloittaa kirjoittamaan ajatuksia ylös, kun muutama päivä sen jälkeen sain sen yllättävän viestin, jonka seurauksena purin traumaan liittyviä kokemuksia kirjalliseen muotoon. Henkinen helpotus oli valtava, vaikka tiettyjen asioiden läpikäyminen tuottikin tuskaa.

Samalla otin käyttööni faskiapallon, jonka olin tilannut. Tilasin pallon, koska minulle oli tullut somessa niin ikään vastaan ohjevideo, jossa kerrottiin miten yläselän ja takareisien lihasten kireytyneitä faskioita saadaan helpotettua. Oleellista oli ensin aktivoida kyseiset tukilihakset, sitten käsitellä lihasten kiinnistyskohdat faskiapallolla ja vasta sitten venyttää niitä.

Niinpä minä siis eräänä päivänä tein jumppaliikkeitä, jotka aktivoivat alaselän tukilihaksia. Maaten vatsallani nostelin selkälihaksista tietoisena vastakkaisia raajoja. Seuraavaksi opettelin käyttämään faskiapalloa: käsillä tukien makasin kevyesti pallon päällä niin, että pallo osui lihasten kiinnityskohtiin ja kipeää kohtaa kevyesti hieromalla kipu alkoi helpottaa aika nopeasti. Kävin siis läpi niin isojen selkälihasten ja takareiden kiinnistyskohdat kuin itse lihastakin. Sitten venytin takareisiä tietyillä joogaliikkeillä, jotka kohdistuvat juuri takareiteen. Tämän jälkeen tein vielä aikaisemmin mainitsemani kirjan ensimmäisen joogaliikesarjan, jonka on tarkoitus aktivoida juurichakraa.

Yli vuoden kokemani kipu ja lihasten kireys katosi ja on toistaiseksi pysynyt poissa.

Kyllä me ihmiset vaan olemme henkisen ja fyysisen, nykyisen ja menneen sekä energeettisen olemuksen kokonaisuus. Meidän tulee pitää hyvää huolta kaikista ulottuvuuksistamme. Tarkoitus on jatkossakin tarttua faskioiden kireyteen heti, kun niitä alkaa ilmetä. Sekä tietenkin ottaa käsittelyyn tuo trauma.