Sattumien seurauksena sain viettää juhannusta ja samalla tutustua vihdoin Kuhmoisten kulttuuri- ja luontotarjontaan. Minun piti alunperin olla leikkauksessa juhannuksen alusviikolla, mutta kuinka ollakaan, plussasin koronassa edellisellä viikolla ja leikkausaika siirtyi tulevaisuuteen.

Ajatus yksinäisestä juhannuksesta tuntui tällä kertaa jopa ahdistavalta ja päädyin suunnittelemaan riippumattoreissua Kuhmoisissa sijaitsevan Isojärven kansallispuistoon, jossa olen käynyt aikaisemmin vain pari päiväreissua. Kuhmoisissa kesäpaikan omistava ystäväni vietti niin ikään juhannusviikkoa yksin maaseutukodissaan ja niinpä päädyimme viestittelyn seurauksena viettämään yhteistä juhannusta. Mikä oli onnekkain sattuma vähään aikaan!

Sain ripustaa riippumattoni turvalliseen paikkaan pienen järven rannalle ja minulla oli rakasta seuraa. Ensimmäisen yön kuuntelin sekä humalaisten mekkalaa rantamökeillä, että lintujen ilakointia. Seuraavat yöt olivat huomattavasti rauhallisempia. 

Edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo tovi, joten meillä riitti päivitettävää kuulumisissa. Oli aivan ihanaa tavata pitkän, kummallisten aikojen sävyttämän lähihistorian jälkeen sekä mm. käydä kuuntelemassa paikallisten nuorten iskelmäbändiä rannalla, tutustua uuteen luontopolkuun, käydä eläinpihalla ja Riihigalleriassa. 

Riihigallerian Konkarit Kohtaavat

Minun on pitänyt jo monen vuoden ajan poiketa Riihigalleriaan katsomaan näyttelyitä, mutta jotenkin en koskaan ole päässyt sinne asti. Yhtenä kesänä sain jopa eräältä taiteilijalta kutsun tulla katsomaan hänen näyttelyään, mutta jostain syystä sekin kesä jäi väliin.

Riihigalleria sijaitsee Kuhmoisissa Päijälän kylässä ja on aivan ainutlaatuinen kätketty helmi! Galleria sijaitsee luonnonkauniilla paikalla pienen hiekkatieajelun päässä. En osannut etukäteen edes arvata, minkälaisen paratiisin sieltä löytäisin. 

Riihigalleria on rakennettu kuudesta lähialueen riihestä vuosikymmeniä sitten taitelija Niilo Suojoen toimesta. Galleriassa on esillä hänen töiden lisäksi vaihteleva kesänäyttely. Tänä kesänä vuorossa oli tunnettuja naivisteja. Yllätyin näyttelyn tasosta. Sinne oli todellakin koottu mielenkiintoinen kattaus aikamme taitavimmilta naivisteilta. Jos naivistit kiinnostavat tai kalenterissa on tilaa mukaville lähikohteille, kannattaa käydä katsomassa tämä. Näyttely on avoinna 15.6.-21.8. ti-su klo12-17 välisenä aikana.

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan jo ihan miljöönkin takia, mutta myös tämän kesän naivistien näyttely on aivan loistava hyvänmielen juttu!

Sysipatterin luontopolku 

Riihigallerian kanssa samalla kylällä sijaitsee muutama vuosi sitten avattu 2.7 km mittainen helpohkosti kuljettava ja hyvin opastettu rengasretti – luontopolku, jonka kyläläiset ovat tehneet talkootyönä. Ihailtavaa yhteishenkeä, täytyy sanoa! Reitti lähtee Päijälän Pirtin pihasta ja sen yhteydessä on iso parkkialue, upouusi laavu ja siistit huussit. Vaikkapa retken päätteeksi voi siis evästää laavun tulipaikalla.

Reitti ei ollut maailman helppokulkuisin kivien ja muutaman nousun johdosta, mutta se sopii mielestäni hyvin myös lasten kanssa kuljettavaksi. Huonojalkaisia en polulle veisi. Reitti on hyvin merkitty ja lyhyelle matkalle mahtuu todella monta erilaista metsätyyppiä alkaen kuusimetsiköstä, joka muuttuu männiköksi polun johdattaessa kohti Sysipatterin mäkeä, jonka päältä oli hienot maisemat. Istuimme pitkän tovin sieltä löytyvän pöytäryhmän penkin päällä maisemaa katsellen ja ihanan tuulenvireen vilvoittaessa hellepäivän hikeä. Tämä olisi ollut hieno paikka termarikahveille!

Sysipatteri tarkoittaa hiilimiilua ja paikalla onkin aikoinaan ollut sellainen! Tästä olisin kaivannut lisää tietoa ja mahdollisia merkkejä maastossa. Infotauluja reitin varrella muuten olikin useita. Opastaulujen tiedot oli koottu kiinnostavalla tavalla paitsi paikallista luontoa, myös paikallista historiaa kuvaamaan. 

Sysipatterin mäeltä laskeuduttiin soisempaan maisemaan, jossa oli helppo kulkea pitkosopuita pitkin. Bongasin suosta myös valtavat määrät kihokkeja!

Soisen maaston jälkeen metsätyyppi muuttui jälleen ja pian tulimmekin hiekkatielle Kohisevan talon kohdalla. Juttelimme pitkän tovin talon uusien omistajien kanssa, jotka olivat siistimässä tonttiaan ja tunnistivat paikallisen ystäväni.

Hiekkatietä pitkin oli matkaa varmaan vielä kilometrin verran ja koska päivä oli uuvuttavan helteinen, poikkesimme ennen autolle menoa vielä uimapaikalla. Jos olisi ollut uimapuku mukana, olisi voinut pulahtaa ihanan hitaasti virtaavaan jokiveteen vilvoittelemaan. Me tyydyimme istahtamaan hetken aikaa penkillä ennen autolle palaamista. 

Kuhmoisissa olisi ollut vielä vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Minulle jäi Kuhmoisista ja yllätysjuhannuksesta todella mukava muisto. Tästä ei voi kuin alkaa parempi aikakausi minun elämässäni!