Raudanpuutesaagani on kestänyt jo vähintään neljä vuotta, todennäköisesti kuitenkin jo pidempään – ainakin vuodesta 2016 lähtien olen kärsinyt samoista oireista lievempänä, jolloin muistan käyneeni työterveydessä puhumassa niistä. Oireita epäiltiin silloin kilpirauhasen aiheuttamiksi, mutta verikokeista ei löytynyt mitään.
Kun raudanpuute lopulta kävi ilmi, olin jo aika heikossa hapessa ja minua oli muutama kuukausi hoidettu keski-vaikeaa masennusta potevana.
Pikakelaus raudanpuutehistoriaani
Väitin lääkärille alusta asti, että vaikka elämäntilanteessani todellakin oli haasteita ja voimani olivat loppuneet myös niiden asioiden hoitamiseen, minulla oli oikeasti myös fyysisiä oireita ja pelkäsin, että minulla on jokin vakava fyysinen sairaus. Tämä ”huolestuneisuus” kirjattiin yhdeksi masennusoireeksi ja minulle todettiin, että ”masennus aiheuttaa kaikenlaisia fyysisiäkin oireita”. Kuten ihon kuivumista ja hiusten tippumista päästä… -ko?
Psykiatri sen sijaan oli tarkkakorvainen ja -silmäinen nainen, ehkä jopa henkeni pelastaja. En suostunut tavanomaisiin masennuslääkkeisiin, mutta ymmärsin että minun kannattaisi aloittaa lääkitys, joka vaikuttaa dopamiiniaineenvaihduntaan. Aika pian lääkkeen aloittamisesta jaksoin alkaa vaatimaan lääkäreiltä tarkempia turkimuksia, koska oireeni eivät todellakaan olleet masennuksen aiheuttamia.
Olin kuullut raudanpuutteesta ja vaadin, että tämä on tutkittava. Lääkäri suostui mittaamaan verenpaineet ja sykkeen, ja koska ne sakkasivat melkoisesti, sain lopulta lähetteen verikokeisiin.
Niinpä vihdoin päästiin henkisen- ja fyysisen suorituskykyni romahtamisen varsinaiseen syyhyn: ferritiini oli vain 4,6 eli rauta-varastot tyhjät ja myöhemmin on käynyt selville, että normaali Hb:ni on n. 157 ja se oli laskenut jo lähemmäs 120, minkä pitäisi lääkärille olla jo merkki vakavasta raudanpuutteesta, jopa anemiasta, vaikka Hb olikin viitearvojen sisällä.
Nämä historiatiedothan eivät työterveyslääkäreitä Terveystalolla kiinnostaneet. Tokkopa olivat mielessäkään käyneet, sillä raudanpuutekin oli siellä totaalisen tuntematon vaiva. Olen todella kiukkuinen minua hoitaneille lääkäreille. Ainoastaan suolistolääkäri ja edellä mainittu psykiatri olivat kartalla kokonaisvaltaisesta tilanteesta (vaikka psykiatrilla käydessäni mistään raudanpuutteesta ei ollut vielä edes hajujälkiä) ja USKOIVAT minua, potilasta, kun kerroin oireistani.
Tuo dopamiinitasoihin vaikuttava lääke on tarinassani avainasemassa, sillä raudanpuute vaikuttaa myös dopamiiniaineenvaihduntaan ja sen takia raudanpuutepotilailla on myös masennuksen kaltaisia oireita! En olisi todennäköisesti ilman tätä lääkitystä saanut tarmoa alkaa vaatimaan tutkimuksia ja sydän olisi yksinkertaisesti jonain päivänä vain lakannut toimimasta.
Syötyäni sitten hetken aikaa rautavalmistetta, henkisestä voinnistani huolissaan ollut lääkäri numero kaksi totesi: ”sinähän olet kokenut ihmeparanemisen”! No aivan…
Lue lisää raudanpuutesaagastani:
- Silta yli synkän virran
- Varastoraudan puute – uupumustila
- Raudanpuute – 4 kk hoidon aloituksesta
- Puolitoista vuotta raudanpuutetta – tilanne nyt
- Reilu kaksi vuotta raudapuutediagnoosista – tilanne nyt
- Neljä vuotta raudanpuutetta
Raudanpuute ja runsaat kuukautiset
Jostain kummallisesta syystä raudanpuute aiheuttaa kuukautisvuotojen määrän lisääntymistä. Mikä taas pahentaa raudanpuutetta.
Minulla on todettu myoomia jo ensimmäisen raskauteni aikana. Viime vuosina ne ovat kasvaneet kooltaan ja määrällisesti. Myoomat aiheuttavat myöskin runsaita kuukautisia.
Koska raudanpuutetta ylläpitävä tekijä on selkeästi runsaat kuukautiseni, olen käynyt tämän vuoksi gynekologilla vähintään kerran vuodessa.
Gynekologit ovat todenneet, että myoomani sijaitsevat kohtulihaksessa, joten niitä ei voi yksittäin poistaa. Pitäisi siis poistaa koko kohtu.
Gynekologien vallankäyttö ja hoitoonpääsyn estäminen
Aikaisemmin kohdunpoistoja on tehty enemmän, nykyisin pyritään välttämään turhia leikkauksia. Se on tietenkin hyvä, koska kohdunpoistoon liittyy riskejä ja joskus joku muu ratkaisu voi olla parempi. Tilannetta pitäisi kuitenkin katsoa kokonaisvaltaisesti ja hoitaa ongelmien alkusyy, ei vain oiretta.
Ikävä kyllä minun kohdallani gynekologien asenteellisuus aiheutti hoidon saamisen viivästymisen, mikä taas vaikutti siihen, että myoomat ehtivät kasvaa todella suuriksi ja minä kärsin turhaan monta vuotta. Useampi gynekologi Terveystalossa ja Mehiläisessä vuosien mittaan ehdotti runsaiden ja kookkaiden myoomien aiheuttamaan runsaaseen vuotoon hoidoksi ehkäisypillereitä tai kierukkaa.
Kieltäydyttyäni niistä, keskustelu loppui aina siihen. Lisäksi minua peloiteltiin leikkauksen riskeillä, laskeumilla ja aikaistuvilla vaihdevuosioireilla.
Vihdoin valoa tunnelin päässä
Saatuani vihdoin neljän vuoden taistelun jälkeen, voimakkaasti gynekologiin vetoamalla, lähetteen eteenpäin keskussairaalaan hoidon arviointia varten, lääkärin kommentti kierukkaan oli: hän ei missään tapauksessa kohdallani lähtisi KOKEILEMAAN toisiko kierukka avun. Se voisi jopa pahentaa asiaa (lisätä vuodon määrää ja kipuja), heikentää elämänlaatua ja pitkittää avun saamista.
Että näin!
Keskussairaalassa minua tutkinut henkilö totesi suoraan, että tässä ei ole pienintäkään epäilyn sijaa: munasarjat eivät näytä hiipumisen merkkejä, joten tulen kärsimään runsaista vuodoista vielä kenties vuosien ajan ja myoomat ovat jo nyt niin kookkaita, että ne saattavat aiheuttaa anemisoitumisen lisäksi ongelmia niin peräsuolen kuin virtsarakonkin kanssa, joten hän suosittelee leikkausta pikaisesti.
Miten homma eteni leikkauspäätöksen jälkeen?
Sain tiedon mahdollisesta leikkausajasta noin kolmen kuukauden kuluttua käynnistäni keskussairaalassa ja varattu leikkaus olisi noin neljän kuukauden päästä, juhannusviikon maanantaina.
Koko kesälomani menisi toipumiseen ja en pääsisi Tuskaan. Terveys on tietenkin etusijalla ja ehdottomasti valitsisin leikkauksen, jos pitäisi valita.
Kuinka ollakaan tunsin itseni leikkausta edeltävänä perjantaina kummallisesti kipeäksi ja plussasin sitten koronatestissä, joten leikkausaika siirrettiin loppukesään. Tämä tietenkin harmitti ensin suuresti, koska olin ehtinyt jo kuvitella itseni kohottamassa kuntoani syksyllä, mutta lopulta olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että en ollut leikkauspotilas niillä 2022 juhannusviikon valtavilla helteillä ja voisin sittenkin viettää kesälomani ihan lomana, en leikkaustoipilaana! Pääsisin Tuskaan!
Sitten kuitenkin kävi niin, että laskeuduttuani Tuska-viikonloppuna totaaliseen lomafiilikseen, sain ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä, maanantaina, aamulla puhelun osastolta ja minulle tarjottiin peruutusaikaa…keskiviikoksi! Onneksi olen joustava ja nopea liikkeissäni. Sain hoidettua asiat niin, että loma keskeytyy ja muut sovitut asiat järjestykseen ja aloin valmistautumaan leikkaukseen.
Palaan leikkaukseen seuraavassa postauksessa!
Dare to be lightneer 