Kun palasin kotiin sairaalasta kohdunpoiston jälkeen, kissani käyttäytyi omituisesti. Olin aikaisemmin kesällä ollut viikonlopun pois juhannuksena ja yön pois sairaalassa ollessani. Kun mietin asiaa, se oli ehkä jo jonkin aikaa käyttäytynyt omituisesti.
Muutenhan olen ollut viimeiset kolme vuotta pääsääntöisesti kotona. Korona-aikana kissa tottui siihen ylellisyyteen, että olin jatkuvasti läsnä ja meillä oli ruokatauolla, kuten myös töiden jälkeen sohvasessiot yhdessä.
Opettelin itse koko poikkeustilan ajan palautumista, eli puhdasta sohvalla makaamista, rentoutumista niin, että en tee mitään. Tarvitsin tätä, koska stressitasoni olivat jälleen korkealla, enkä oikein ollut missään vaiheessa edes päässyt irti jo kroonistuneesta stressistäni.
Kissalle tilanne oli mieluisa: saihan se rötköttää tuntikausia vatsani päällä ihokontaktissa.
Itsellenikin se oli ollut rentouttavaa. Kun kissa kehrää rintakehän päällä, ääni resonoi koko kehossa ja aktivoi vagushermoa, mikä auttaa palautumaan stressistä.
Olen kevään mittaan ja oikeastaan jo syksystä lähtien yrittänyt aktivoida itseäni liikkumaan vointini mukaan, en ole maannut sohvalla niin paljon. Se on selvästi harmittanut kissaa.
Kissa on siis vaikuttanut ajoittain hieman stressaantuneelta. En ole aina jaksanut niin huolehtia sen laatikon puhtaudesta, mikä tuntuu rasittavan kissaa aivan erityisesti. Se on myös todella nirso ruoasta ja en mielellään tarjoaisi sille toista ruokaa, jos avattu pussi ei kelpaa.
Se on aina ollut myös äärimmäisen herkkä kaikenlaisille muutoksille, jopa huonekalujen vaihdoksille. Reissaminen on ollut sille myös hyvin stressaavaa, samoin uudet ihmiset. Se tuntuu tyytyväiseltä, jos päivärutiini säilyy samana, palvelun pelaa säännöllisesti ja perustarpeet tyydytetään ja kotona soi klassinen musiikki. Rakastamaani metallimusiikkia se kuuntelee tyytymättömänä, mutta en nyt sentään kissan vaatimuksesta muuta kokonaan musiikkitottumuksiani.
Sen turkki lakkasi kiiltämästä joskus keväällä ja karvaakin alkoi lähtemään normaalia enemmän ja jatkuvasti. Ajattelin tämän johtuvan ruoasta.
Ruoan suhteen oli siirrytty halvempaan ruokaan opiskeluaikanani ja kun opintovapaan loputtua, välillä yritän tarjota sille parempaa kissanruoka, se ei ole enää kelpuuttanut sitä. Ei se kaikkia halppisruokiakaan suostu syömään, mutta sillä on muutama pussi, joita se suosii. Oletin, että tämä huonompilaatuinen ruoka, jota se kuitenkin söi, vaikutti turkin kuntoon.
Lisäksi hänellä on turkkiin ajoittain ilmestynyt sellaisia talisia kohtia. Huomasin tämän myös sairaalasta päästyäni.
Sairaalassa oloni ja kotiutumiseni vaikutti stressaavan kissaa erityisesti. Lisäksi kissa järkyttyi syvästi, kun ei päässytkään sitten makaamaan päälleni, vaikka itse makasin sohvalla koko ajan. Sen ilmeet ja loukkaantunut mulkoilu ensin huvitti itseäni, mutta huolestuin kun se alkoi saamaan ihmeellisiä kohtauksia.
Kyse on hyperestesiasta. Se on tyypillistä juuri Burmankissoille ja muille itämaisille kissaroduille. Kyseessä voi olla siis vakavakin oireyhtymästä. Tässä tapauksessa vaikuttaisi kuitenkin että kohtaukset laukaisi järkytys siitä, että kissa ei päässyt vatsani päälle makaamaan.
Olemme vaihtaneet kissalle pikkuhiljaa ruokamerkkiä, siirtäneet ruokakupin toiseen paikkaan ja tarjonneet pienemmän annoksen kerrallaan. Tämä vaikuttaa selkeästi syömiseen ja näyttäisi, että tällä tavalla tarjoiltuna se parempikin ruoka kelpaa.
Lisäksi oma toipumiseni leikkauksesta on mahdollistanut kissan päästämisen vatsan päälle, mikä on rauhoittanut sitä. Olisittepa nähneet sen ilmeen, kun sanoin että saa tulla vatsan päälle!
Toistaiseksi nuo kohtaukset ovat lakanneet.
Dare to be lightneer 