Ruoanlaitto voi olla terapiaa. Sekä henkisessä mielessä että ihan fysiologisestikin. Ravinnon merkitys terveydelle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on konkretisoitunut minulle henkilökohtaisesti viime vuosien aikana.
Nyt, kun (taaksejääneet) olosuhteet ovat pakottaneet lipsumaan minulle sopivimmasta ravinnosta liian pitkään, huomaan taas huonon ravinnon vaikutuksen elimistössä ja mielialassa. Olen yrittänyt suhtautua tilanteeseen rennosti ja tiedostaa, että tilanne muuttuu, kun saan levättyä pahimman väsymyksen ja irroitettua otteeni jälkitsunamien keikutuksesta… mutta keho ei anna armoa. Kipu, mieliala, unen laatu, energiantaso ja selkeät tulehduksen oireet kertovat kyllä, että enää ei ole jouston varaa.