Voiko persoonallisuus muuttua?

Sain PS-kustannukselta luettavakseni jo jokin aikaa sitten Markku Ojasen uusimman kirjan Voiko persoonallisuus muuttua. Koulukiireiden johdosta en ehtinyt kirjaa heti lukemaan, vaikka malttamattomasti sitä useaan otteeseen selailinkin.

Odotin hetkeä, jolloin voin tarttua kirjaan, sillä olen aina tykännyt Markku Ojasen ajattelusta. Edellinen kirja ”Onnellisuuksien oivaltaja — mitä tiede kertoo onnesta” oli myös erittäin mielenkiintoinen kirja.

Voiko persoonallisuus muuttua

Kirja käsissäni ihailin ensimmäiseksi sen ulkoasua: se on kaunis ja virittää ajatukset heti herkemmällä taajuudelle. Tykkäsin myös siitä, että kannen perusteella tunnistin heti kirjan kuuluvan samaan ”sarjaan” kuin tuo Onnellisuuksien oivaltaja.

Kirjan visuaalisen ilmeen ansiosta virittäydyin jo valmiiksi mielenkiintoiseen tekstiin, runsaisiin tutkimustuloksiin ja empaattiseen, kannattelevaan näkökulmaan, joka on Markku Ojaselle ominaista.

Visuaalisen viestinnän opiskelijana kiinnitän yhä enemmän huomiota tälläisiin valintoihin kirjoissa. Kirjan kannen ja taiton on tehnyt myös tähän teokseen graafinen suunnittelija Juha Paakkolanvaara.

Persoonallisuus on…

Kirjan alussa tarkastellaan persoonallisuuden määrittelemisen ongelmaa ja sitä, mitä persoonallisuus itseasiassa onkaan. Persoonaa käytetään usein kuvaamaan meitä, taipumuksiamme tai elämäntarinaamme.

Persoonan piirteitä käytetään myös selityksenä tavalle toimia tai tekemillemme valinnoille.

Se voi olla hyvin rajoittavaa, kärjistävää ja pelkistävää. Tämä on toki Myös hyvin luonnollista, koska meillä on tarve selittää kokemaamme, näkemäämme ja ympärillämme tapahtuvaa.

Oletko sinä aina samanlainen?

Minä olen aina kokenut, että toimin eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa eri tavoin. Itselleni se ei ole tuottanut ongelmaa, mutta olen joskus pohtinut muiden näkökulmasta, että ilmentääkö se jotain sellaista epävakautta, jota minussa ei todellisuudessa edes ole.

”Kameleonttimaisuus” saattaa näyttäytyä ulkopuolisen silmissä epävakautena tai jopa epärehellisyytenä, mutta eihän kyse ole siitä. Siellä ytimessä on kuitenkin se sama minä, josta heijastelee erilaisia ulottuvuuksia erilaisista peileistä.

Persoonallisuuden muuttumista/muuttumattomuutta käsitellään kirjan alkupuolella tutkimusten valossa — erittäin mielenkiintoista tietoa!

Persoonallisuuden muutos pakosta vai vapaaehtoisesti?

Henkilökohtaisessa elämässäni koen muuttuneeni myös persoonallisuuden tasolla. Syyt olleet sekä sisäisiä että ulkoisia.

Kokemani muutos on syy siihen, miksi tämä kirja kiinnosti minua niin suuresti. Kaipasin kokemukselleni jonkinlaista kontekstia ja ehkä todistetta, että näin voi todella käydä ihan syystä.

Olen ollut erittäin rajoittunut, epävarma, ujo, hyvin sisäänpäin kääntynyt ja arka. Elämän myllerrykset ovat pakottaneet minut tarttumaan kiinni ohjaksista – mutta samalla myös antautumaan elämälle – olen joutunut ylittämään arkuuden ja ujouden rajat ja opettelemaan tuomaan ääneni esille.

Olen ensin elämän pakottamana, sittemmin sen rohkaisemana, oppinut olemaan pelkäämättä muutoksia. Nykyisin rakastan muutosta ja tunnetta siitä, että elämä onkin itseasiassa seikkailu.

Jos olisin elänyt turvattua ja vakaata elämää, en olisi koskaan rohjennut tuoda ääntäni esille tai tehdä sellaisia valintoja, joita olen tehnyt parantaakseni elämänlaatua. Olisin todennäköisesti yhä edelleen estynyt ja arka, pelkäisin muutoksia ja stressaisin itseni kuoliaaksi yrittäessäni hallita muuttumattomuutta.

Onko persoonallisuuden muuttuminen mahdollista tai tervettä? Tähän kysymykseen kirja tarjoaa tutkimustiedon valossa erilaisia näkökulmia. Luonnollinen seuraus muutoksista se kuitenkin on. Nykyisin ymmärretään, että persoonallisuus ei ole ensinnäkään staattinen. Erilaiset tilanteet vaativat joustavuutta ja joustavuus voi toimia suojamekanismina.

Uskon, että selviytymiseni ja osa resilienssiäni on syntynyt juuri siitä, että olen antautunut muutokselle, enkä ole uhriutunut tai yrittänyt pitää kiinni muuttumattomuudesta. On ollut suuri palvelus antaa itselle lupa vaihtaa mielipidettä ja asenteita, tapaa olla vuorovaikutuksessa ja myös rajata vuorovaikutuksen määrää tai tapaa.

Trauman jälkeisestä kasvusta on myös tehty paljon tutkimusta. Traumaattiset kokemukset, olivatpa ne sitten lyhytaikaisia tai vaikka koko lapsuuden kattavia, vaikuttavat persoonallisuuteen. Traumojen käsittely tai kompensoivat kokemukset voivat niin ikään vaikuttaa persoonallisuuteen.

Mikä saa aikaan kvanttimuutoksen?

Tässä yhteydessä voidaan puhua myös kvanttimuutoksista. Ne ovat koko persoonallisuutta koskettavia kokonaisvaltaisia tapahtumia. Muutos voi olla negatiivinen tai positiivinen.

Syynä kvanttimuutokseen kirjan mukaan on usein umpikuja tai ristiriita. Se, kun ihminen ei voi enää toimia tai ajatella, kuten aikaisemmin. Omat arvot, ajattelu ja toiminta tällaisen tilanteen tuottamassa kirkkaassa hetkessä paljastuvat kestämättömäksi. Silloin täytyy löytää uudenlaisia tapoja toimia ja ajatella. Vaikeaksi koettu tilanne vaatii oivallusta, intuitiota tai visiota, jossa myös tiedostamaton on vahvasti mukana (Miller & C’deBaca).

Oman kvanttimuutoksen hetken muistan varmasti ikuisesti. Siitä ei tässä nyt sen enempää, kuin että tätä kirjaa lukiessani kokemuksen merkitys asettui aivan uuteen valoon. Huikeaa!

Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että persoonallisuus myös vaikuttaa siihen, miten elämäntapahtumia koetaan. Tämän näkökulman käsitteleminen kirjassa oli minulle henkilökohtaisesti erittäin mielenkiintoista.

Ympäristön vaikutus persoonallisuuteen

Ympäristö vaikuttaa persoonallisuuteemme monin tavoin.

Näin sosiaalisen median aikakautena ja somessa työtä tehneenä kiinnostuin kirjan esittämistä näkökulmista tilannejoustavuutta laukaisevista tekijöistä. Sitä käytetään myös hyväksi manipuloinnissa ja vaikkapa sosiaalisessa mediassa, kun halutaan vaikuttaa suuriin massoihin.

Myös kulttuuri vaikuttaa persoonallisuuteemme. Kulttuuri, jossa olemme eläneet tai kulttuuri, jonka vaikutuspiirin muutamme. Kulttuuri ympärillämme toki muuttuu myös koko ajan. Se on muuttunut myös sillä tavalla, että ihmisillä on lupa olla enemmän sitä, mitä he ovat riippumatta iästä, statuksesta tai sukupuolesta.

Ympäristön odotuksista johtuen ihmisten oli ehkä aikaisemmin enemmän pakko sopeutua muutoksiin, joita tuli iän, ammatin tai sukupuolen mukaisista rooliodotuksista. Nyt on ihan OK, että mummo aloittaa räppäämisen ja skeittaa.

Kristallisoituminen

Kvanttimuutoksen lisäksi kirjassa puhutaan kristallisoitumisesta. Ero kvanttimuutokseen ilmenee siinä, että kristallisoituminen tapahtuu vähitellen.

Itselleni kristallisoituminen tapahtui kvanttimuutoksen jälkeisessä elämäntilanteessa, jossa kestokykyäni testattiin toden teolla. Kristallisoitumiseen liittyy se, että ihminen joutuu tietoisesti arvioimaan elämäntilannettaan ja ymmärtää, että arvojen täytyy muuttua. Kvanttimuutos tulee ennalta arvaamatta ja pyytämättä.

Kielteisten asioiden kristallisoituminen voi tuottaa ihmisen toimintaan, käyttäytymiseen ja ajatteluun laaja-alaisen muutoksen.

Voiko muutoksen valita?

Kirjan ensimmäinen puolisko teki minuun vaikutuksen. Se liittyy hyvin henkilökohtaisiin kokemuksiini ja kiteyttää minulle omat pohdintani tuoden niihin kuitenkin uutta valoa.

Olin ihan liekeissä saatuani vihdoin aikaa ja tilaa ajatuksiini lukeakseni tämän kirjan. Toinen puolisko kirjasta vaatii vielä hieman sulateltavaa ja ehkä jopa oman postauksensa.

Kirjan ensimmäisen osan lopuksi Markku Ojanen heittää kysymyksen siitä, voimmeko todella muuttaa itseämme ja missä määrin pystymme muuttamaan esimerkiksi persoonallisuuden piirteitämme?

Mitäpä luulet? Onko sinulla kokemuksia tästä?