Reilu kaksi vuotta raudanpuutediagnoosista –tilanne nyt

Raudan puutteeni todettiin reilu kaksi vuotta sitten. Tarkemmin ottaen kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten. Raudanpuutetta oli todennäköisesti ollut jo useamman vuoden ajan. Voimavarani olivat hiljalleen hiipuneet ja tuossa vaiheessa ne romahtivat täysin. Samaan aikaan elämässä tapahtui jälleen myös eräs kriisi, jonka jälkeen päätin luovuttaa taistelemisen ja antautua sille, että voimavarat yksinkertaisesti loppuivat.

Lääkäri tietenkin teki pelkän masennusdiagnoosin. Ja totta on se, että raudanpuute tuo masennuksen oireita, koska rauta on oleellinen osa myös aivojen välittäjäaineiden vaihtoa. Mutta masennuksen hoidon sijaan terveydentilani olisi pitänyt tukia perinpohjin, koska kerroin oireista, jotka kertoivat ettei elimistössäni ole kaikki kunnossa: iho, kynnet ja limakalvot kuivuivat, sydän sykki miten sattuu, en nukkunut, verenpaineet heittelivät, hikoilin ihan valtavasti, lihakset olivat voimattomat, olin kalpea, hiukset lähtivät päästä, hengitys oli työlästä, ajatus ei kulkenut, en pystynyt muistamaan juuri mitään…

Kolmen kuukauden kuluttua lääkäri suostui katsomaan verenpaineeni, kun kerroin miltä olo tuntui ja VAADIN että verenkuva pitää tsekata. Siitä lähti sitten vyyhti purkautumaan. Lääkäri tosin painotti heti, että minulla EI ole anemiaa, mutta siinä hän oli väärässä ja onnettoman tietämätön.

Onneksi työterveyslääkäri tässä kohtaa vaihtui ja seuraava kiinnostui tutkimaan tilaani. Hän tosin oli päätynyt artikkeleita tutkittuaan, että minulla on epätyypillinen kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei näy labrakokeissa. Tässä kohtaa onneksi tuli nuo labratulokset, joista todellinen syy olotilaani selvisi. Ferritiiniarvoni oli 4.6. Vältyin onneksi turhalta lääkekokeilulta….

Raudanpuutteeseen perehtyneet lääkärit sanovat, että pelkkää Hb:tä ei tule katsoa anemian määrityksessä, vaan sitä minkälaisen muutoksen Hb-arvot ovat kokeneet. Omalla kohdalla normaali Hb-arvo on 157 tai ylikin ja nyt se oli sen 120. Siis viitearvoissa, mutta omasta normaalista laskenut melkoisen monta pykälää alaspäin. Oikea diagnoosi olisi ollut raudapuuteanemia ja sitä myötä olisin saanut myös oikeaa ja parempaa hoitoa!

Onko raudanpuute korjaantunut kahdessa vuodessa?

Raudanpuutettani on nyt ”korjattu” siis reilu kaksi vuotta. Hb on noussut 147 tasolle ja lääkärien mielestä tilanne on korjaantunut. Ferritiini on korkeimmillaan ollut ny 30 pintaan. Se ei ole missään nimessä ok! Opintovapaan johdosta en ole jatkuvasti työterveyslääkärien hoidossa ja työterveyspalveluiden tarjoajakin tässä välissä on ehtinyt vaihtua jälleen kerran. Käyn siis satunnaisesti eri lääkäreillä, eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa tilanteestani.

Herkkä vatsani ei siedä hyvin rautaa, se oli tiedossa jo alkuvaiheessa. Aika pian aloinkin kärsiä vatsaoireista. Sen jälkeen etsin parempaa keinoa raudan takkaamiseen ja paremmin siedettyä rautalääkettä. Välillä olin ilman rautaa ja aloin tauon jälkeen tankata uudelleen. Oli pakko antaa suolistolle välillä toipumisrauhaa. Rukkasin ruokatottumuksiani, optimoin raudan imeytymistä mm. nauttimalla raudan aamuyöllä c-vitamiinin kanssa. Arvot nousivat hissuksiin ja sitten taas romahtivat.

Aloin vaatimaan mun runsaiden kuukautisten tutkimista ja niiden hoitamista. Gynekologi määräsi e-pillerit ja vaati minua laittamaan kierukan. Itse taas totesin, että ennenkuin lähden sotkemaan LISÄÄ mun ennestään sekaisin olevaa hormonitoimintaa, haluan kokeilla verenvuotoa hillitsevää lääkitystä. Onneksi lääkäri kirjoitti reseptin ja hetken aikaa näytti, että kaikki menee parempaan suuntaan. Rautavarastojen tyhjeneminen kerran kuussa tuntui loppuvan ja vuodon määrä muuttui siedettäväksi. Sitten loppui tuo lääke Suomen apteekeista. Ennen kuin sain lääketta uudestaan, olivat mun omat rauta varastot taas lopussa. Ferritiiniarvo tais tässä vaiheessa olla 13.

Tällä hetkellä minulla on kaksi eri reseptiä eri valmisteisiin, jotka vähentävät verenvuotoa. Toistaiseksi jompaa kumpaa on varastosta löytynyt, mutta ajoittain molemmissa ilmenee saatavuusongelmaa. Käsittämätön kuvio…

Viime syksynä ferritiiniarvo taisi olla jo 30 pintaan. Keväällä minusta tuntui, että olotila raudanpuuteoireiden suhteeni oli tosi hyvä ja koska vatsa voi huonosti siirryin tankkaamaan rautaa ainoastaan kuukautisten aikaan. Kuukautisvuotokin oli muutaman kuukauden ajan liki normaali, enkä joutunut syömään tuota verenvuotoon vaikuttavaa lääkettä. Rautatankkaamisen vähentäminen oli virhe, sillä muutaman kuukautisvuodon jälkeen olo oli jälleen huonompi ja ferritiinikin oli laskenut 20 pintaan kesäkuussa 2020.

Rautavarastojen korjaaminen

Aloin syödä taas Obsidania joka toinen päivä. Keväästä asti olen siis panostanut suoliston ja vatsan hyvinvointiin, eli olen karsinut ärsyttäviä aineita ja pyrkinyt syömään aamulla useammin hirssipuuroa. Kahvinjuontia olen vähentänyt myöskin. Yritän lisätä hyvien suolistobakteerien määrää.

Kun suolisto on kunnossa, ravinnon tärkeät aineet imeytyvät paremmin. Vatsani ei ole vieläkään kunnossa, mutta työ jatkuu. Vaihtelevalla menestyksellä tosin, mutta tavoite ja suunta on selkeä. En ota stressiä ruokailusta tai tästä asiasta muutenkaan, sillä stressi heikentään suoliston kuntoa. Stressiä on elämässä hyvin vaikea välttää, joten ainoa mitä asialle voin tehdä, on olla stressaamatta niistä asioista, joihin voin vaikuttaa.

Kesäkuusta lähtien olen nauttinut Obsidania 100 mg joka toinen päivä. Näinä päivinä nautin sen ennen aamupalaa tyrni-ananasmehun (ananasmehua olen nauttinu jo pitkään sen tulehdusta vähentävien ominaisuuksien vuoksi) ja c-vitamiinin kera. Aamupalana näinä aamuina nautin hirssipuuroa ja marjoja. Kahvin juon vasta puolen päivän aikaan. Joka toinen aamu nautin kahvin ja sämpylää/juurileipää sekä d-vitamiinia, maitohappobakteereita, seleeniä ja sinkkiä. Mikäli vatsa tuntuu ärtyneeltä, nautin kuuriluontoisesti lounaaksi luulientä ja kevennän hieman muuta syömistä.

Olen kokenut pitkään, että vehnä aiheuttaa minulle oireita ja söin vuosikausia pelkkää ruisleipää. Tällä hetkellä taas ruisleipä ei sovi minulle lainkaan, mutta pystyn syömään jonkin verran vehnää. Pyrin syömään päivittäin juureen leivottua vehnäleipää tai kaura-vehnäsämpylöitä. Se on ehdottomasti suolistolle hyväksi, minkä pystyn toteamaan ulosteesta. Raudanpuute on saanut minut tarkkailemaan siis myös ulosteen koostumusta, sillä se kertoo todella paljon suoliston kunnosta ja ravinnon imeytymisestä.

Pyrin syömään myös hyvää lihaa joitain kertoja kuukaudessa. Ruokavaliooni kuuluvat säännöllisesti myös gluteenittomat veriletut puolukkahillolla. Maksaa yritän myös syödä jonkin verran.

Rautavarastojen korjaaminen on samalla myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rukkaamista. Vuosikausia kestäneen stressin, kasvispainotteisen ruokavalion ja erittäin rankan liikunnan yhdistäminen stressaavaan elämään kulutti mua muutenkin kuin pelkän hermojen tai rautavarastojen osalta. Olisinpa tämän silloin tiennyt…..

Kokonaisuuden hallitseminen on melkoista palapeilä, eikä sitä voi aikatauluttaa. Tiedän, että rautavaraston korjaamiseen menee kohdallani vuosia. Se ei haittaa.

Elokuussa ferritiiniarvoni oli 27. Se siis nousee tälläkin tavalla. Hitaasti, mutta nousee kuitenkin. Tiivistän rautakuuria, mikäli saan suoliston ja vatsan siihen kuntoon, että se sietää rautaa paremmin. Tämä joka toinen päivä on ollut toistaiseksi just hyvä!

Tällainen on minun raudapuutetarinani tähän asti. Olisi mukava kuulla, miten sinä olet saanut rauta-arvosi paremmalle tolalle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s