Suuntana joustava tasapaino

Tällä lauseella alkaa työkalu, jonka avulla työstän pitkäaikaista uupumustani ja ajoittain hukkumaan taipuvaisia stressinhallinnan taitojani. Kyseessä on siis Liisa Uusiatalo-Arolan uusi Uuvuksissa -työkirja, joka on jatkoa 2019 julkaistulle Uuvuksissa -kirjalle. Muistatko, kun kirjoitin toissa keväänä kirjasta otsikolla Uuvuksissa – kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin?

Kuten työkirjan alkusanoissa mainitaan, uupumuksen taustalla on usein pitkiä kehityskulkuja. Ihminen ei välttämättä itse tiedosta, kuinka on ajautunut sietämään ja ponnistelemaan yli omien voimavarojen. Elämässä tuppaa kasaantumaan velvollisuuksia, vastuita, tapahtumia ja muutoksia samaan aikaan.

Uupumuksesta tulee helposti kanssakulkija, jonka olemassaolon vain alistuen hyväksyy.

12.1.2021 ilmestyvä Liisa Uusitalo-Arolan uuvuksissa -työkirjan kansi.
Uuvuksissa työkirja on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleena

Minun uupumukseni tausta

Usein mennään äärirajalle asti, ennenkuin henkinen tai fyysinen kapasiteetti loppuu täysin. Näin kävi myös itselleni, kun vuosien överistressi söi rautavarastoni tyhjäksi ja yksinkertaisesti en enää jaksanut.

Henkisen ja fyysisen kapasiteetin loppuminen kulkee yleensä käsi kädessä, eikä näiden hoitamista voi erottaa toisistaan. Olen hoitanut nyt rautavarastojen puutostilaa muutaman vuoden ajan ja on aika paneutua henkiseen puoleen. Fyysinen kunnon kohottaminen saa vielä odottaa, mutta kehosta olen alkanut pitämään jo parempaa huolta kävelyn ja joogan muodossa.

Olen kasvanut hyvin stressille altistavassa ja stressipitoisessa maaperässä. Olen reagoinut lapsesta asti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin stressaten. Samaan aikaan en ole saanut rakastavaa tukea tai huolenpitoa. Tiedostettuani taustan vaikutuksen, en itse enää ihmettele taipumustani stressaantua niin helposti. Kun on lapsesta asti stressattu ja kuormitettu muiden huolilla ja pakotettu kantamaan arjen vastuuta, arjen tuoksinassa kierrokset kasvavat helposti ja luontainen tapa reagoida kehollaan ahdistavaan tilanteeseen on ”normaalia”.

Kuluneet 15 vuotta ovat olleet kaiken huippu: oma sairastuminen ja sisäisen lohikäärmeen nujertaminen, nuorena leskeytyminen, lapsen vakava sairaus ja kaksi kantasolusiirtoa sekä kuolema. Tukiverkostojen puuttuessa on ollut pakko repiä itsestäni voimavarat eteenpäin kulkemiseen. Nämä tapahtumat eivät tietenkään mene enää normaalin ruuhkavuosiarjen piikkiin ja ovat melko poikkeuksellisia asioita nuorelle ihmiselle.

Samaan tapahtumien ketjuun on liittynyt monta pienempää ja valtavan isoa menetystä niistä selviytymiseen jatkuvasti ilman tukiverkostoa – selviytymistaistelua jälkeläisteni elämän turvaamiseksi. Leijonaemon raivolla eteenpäin puskemista omista haavoista, resurssien puutteesta ja kivuista välittämättä. Tähän vielä päälle työelämän muutosturbulenssi ja YT-kierrokset toinen toisensa perään – uupuminen on väistämätön seuraus voimavarojen ylikuluttamisesta.

Tiedostan, että stressaaminen ja kykyni napsahtaa hemmetinmoiseen selviytymismoodiin heikentää elämänlaatuani, sillä elämässä on jatkuvasti elementtejä, jotka voivat suistaa raiteitaan. Epävarmoja olosuhteita ja jatkuvia muutoksia voi hallita myös kestävällä tavalla, tietoisuuuden tilasta toimien ja armollisella joustavuudella. Minulla ei valitettavasti ole ollut näitä taitoja saati tilaa oivaltaa sitä aikaisemmin.

On lohdullista ymmärtää, että näitäkin taitoja voi opetella.

Tarve myönteiseen muutokseen on viimeistään nyt

Syksyn opintoihin liittyvä kiire ja muista johtuvat kuormitusta lisänneet seikat, sekä tähän kevääseen liittyvä koulusta johtuva käsittämätön lukujärjestysekoilu oli minulle liikaa. Olen stressannut koko syksyn ihan valtavasti ja ollut ajautua totaalisen romahduksen partaalle. Suorittaja minussa haluaa selviytyä kuivalle maalle ja hoitaa velvollisuutensa jokaiseen suuntaan moitteetta. Siihen ei ole ollut mahdollisuutta itsestäni johtumattomista syistä ja sekö on ahdistanut!

Palaan siis samaan aikaan takaisin työhöni toistaiseksi ja jatkan muutaman kurssin parissa koulussa. Kevään suunnittelu on ollut mahdotonta, koska koulu ei ole osannut vieläkään ilmoittaa paikkansa pitäviä lukujärjestyksiä. Vähemmänkin stressaavaa ihmistä tämä on varmasti pänninyt ja onhan tuo nyt ihan kohtuuttoman vastuutonta opiskelijoita kohtaan.

Oma kevät on jotenkuten järjestynyt, kiitos ihanan työpaikkani jouston. Palaan siis töihin ensi tiistaina ja kevään pääkurssi alkaa vasta kuukauden päästä. Sattumalta samana tiistaina myös julkaistaan tämä Uuvuksissa työkirja, jonka sain arvostelukappaleena etukäteen tutkittavakseni Tuuma-kustannukselta. Tuli kyllä niin sopivaan saumaan!

Tänä vuonna mittariin tulee myös elämän puolivälipysäkki (aijon elää onnellista elämää vielä seuraavan puolikkaan!) ja katson, että nyt on korkea aika oppia rakastamaan ja huomioimaan myös itseäni. Väistämätön tosi asia on, että ikääntyessä resurssit vähenevät ja palautuminen vaatii enemmän aikaa. Haluan ottaa tämän huomioon, sillä haluan voida hyvin ja jaksaa täysillä myös työelämässä vielä vuosien ajan. Nythän se hauskuus vasta alkaakin!

Uuvuksissa-työkirja

Kirja toivottavasti auttaa jäsentämään paremmin omien voimieni rajoja ja arvioimaan niiden riittäyyttä. Pikaisella selaamisella se näyttäisi johdattelevan ajattelua joustavaan tasapainon tilaan.

Tässä kirjassa etsimme tasapainoa. jonka avulla voimasi palautuvat ja tulevat mielekkääseen käyttön. Kun olet hyvässä tasapainossa, valitset tietoisesti mihin juuri tietyllä hetkellä keskität voimasi.

Liisa Uusitalo-Arola, Uuvuksissa työkirja, Tuuma-kustannus 2021

Joustava tasapaino nojaa kolmeen tukipilariin ja näiden mukaan kirja onkin jaettu kolmeen osa-alueeseen: merkityksellisyyden lähteen löytämiseen, joustavuuden kasvattamiseen ja omien muutostaitojen kehittämiseen.

Olen paljon elämässäni pohtinut jo näitä teemoja ja kasannutkin työkaluja niiden löytämiseen ja ylläpitämiseen. Siitä huolimatta on helposti käynyt niin, että kiireen ja stressin pukatessa ilmoille, alan karsia hyvinvointia ylläpitävistä asioista ja uupumuksen ottaessa jalansijaa, taidot jotekin vain tuppaavat rapautumaan. Siksi on hyvä ottaa nämä asiat nyt uudelleen käsittelyyn ja kirja näyttäisi tarjoavan täydellisesti juuri ne kaipaamani puitteet siihen.

On turha syyttää itseään siitä, että kaiken tiedostamisen ja jo tehdyn hyvinvointia lisäävän duunin jälkeen on tässä jamassa. Uupuneena näköala aina kaventuu ja katkeruudella väritetty kyynisyys ottaa helposti jalansijaa. Joustavimmastakin ihmisestä tulee joustamaton, sillä tila liikkua on kaventunut olemattomiin. Syyllistyminen ja huonommuuden tunne on tuttu seuralainen tässä tilassa, mutta niin turha.

Kirjassa on ihan konkreettisia keinoja ajattelun muuttamiseen ja niin fyysisiä harjoitteita kuin kirjoitustehtäviäkin, joiden avulla jäsennetään uupumista ja löydetään työkaluja siitä selviytymiseen. Näihin todennäköisesti palaan vielä blogissa kevään mittaan.

Tervetuloa 2021 ja uusi kevät! Olen varustautunut kulkemaan matkaa kanssasi.

KIRJAVINKKI: Liisa Uusitalo-Arola, Uuvuksissa-työkirja, Käynnistä myönteinen muutos, Tuuma-kustannus 2021

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s