Lähiretkeilyä – Soisalmensuolla Hollolassa

Teki mieli lähteä ulkoilemaan, koska keli oli ulkoilua ajatellen mitä mainioin ja kaipasin vaihtelua opiskelun ja työntäyttämään arkeeni. Kaipasin myös Jyrinäparran seuraa, joten päätimme lähteä yhdessä ulkoilemaan. Arvoimme hetken, mihin suuntaamme ja päädyimme lopulta kokeilemaan onneamme ja kestävyyttämme vaihteeksi Hollolaan Tiirismaalle.

Olemme nykyisin enimmäkseen käyneet ulkoilemassa noin tunnin ajomatkan päässä olevilla poluilla, jossa ei ole ruuhkaa ja jossa on kivan vaihtelevat maastot. Olemme saaneet nauttia niistä poluista suhteellisen rauhassa, joten sorry, en tule hehkuttamaan salaista metsäämme täällä.


Haaveissa oli kenties kiertää uusi Suoreitti, joka on siis uusia merkittyä reittejä Hollolan ja Lahden välimaastossa, mutta päädyimme harkitsemaan kuitenkin hieman lyhyempää Järvien kierrosta. Vähän arvelimme kuitenkin tätä, koska reitti kiertää aika paljon samaa pohjaa kuin ladut ja hiihtäjiä oli todella paljon liikenteessä.

Poikkesimme ensin katsomaan Soisalmensuota talvisessa asussa ja kohdattuamme upottavia polkuja ja laturaivoajia, päädyimme sen jälkeen kiertämään lopulta vanhan tutun Tiirismaankierroksen, joka sekin kulkee pieniä pätkiä latujen kanssa samaa matkaa, mutta enimmäkseen kuitenkin metsässä.

Kuvan hiihtäjä käyttäytyi hyvin, eikä ollut mainittuja laturaivoajia.

Suo oli niin kaunis talvisessa asussaan! Siellä nautti niin keho, mieli kuin sielukin.


Tiirismaan kierroksen poluilla ei ollut kovin monia kulkijoita. Törmäsimme vain yhteen maastopyöräilijään, joka kertoi polkevansa siellä pitääkseen polut kulkukelpoisina ja yhteen koirien kanssa ulkoilemassa olleeseen lapsiperheeseen.

Olen käynyt edellisen – ja ensimmäisen – kerran Tiirismaan kierroksella muutama vuosi sitten Jyrinäparran kanssa. Tuolloin polku oli juuri valmisteilla ja osin merkitsemättä. Kirjoitin silloin retkestämme Rinkkaputki-blogiin ja Annen menehtymisen jälkeen blogin kadottua kartalta siirsin kirjoitukseni tänne omaan kotipesääni. Voit lukea sen täältä.

Aprikoin tuolloin, onkohan alueella puuhuoltoa ja ainakin tämän talvisen keikan perusteella vaikuttaisi siltä, että Martan majalle kannattaa tuoda omat polttopuut.

Tiirismaan kierros on mukava, mutta talvella raskaat ylämäet tuntuivat entistäkin raskaammilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s