Virtuaalista

”Äiti, äiti, mä törmäsin YouTubessa sun videoon!” Hämmentävä hetki. Niin. Kyllähän sen tietää, että kun on aktiivinen some-kanavissa, jälkipolvikin väistämättä törmää virtuaalisiin jalanjälkiin. Eksät ja eksien eksät, sukulaiset ja deitit voi helposti stalkata elämäämme muutamalla helpolla ranneliikkeellä. Verkon ja arjen rajapinnat ovat jo romuttuneet. Some on kuin kauppatori, osa kaupungin yleiskaavaa eikä enää mikään erillinen, pimeä,…

Lue lisää

Elämäni fraktaaleissa

Sairastaessa, kiireessä ja stressissä ihmisen elämä tuppaa kaventumaan. Hyvinvointia taasen lisää elämän ja elinpiirin laajentaminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen saa lisää ilmaa ja näkökulmaa ajatuksiinsa. Ja se tarkoittaa sitä, että ajatukset eivät kierrä alati ahdistavammaksi käyvää kapeaa kehää, joka nakertaa hyvinvointia. Elämän laajentaminen ei vaadi välttämättä maailman valloittamista vaan sitä, että alkaa tutustumaan uusin silmin lähiympäristöönsä, lähtee…

Lue lisää

Sielunravinnolla

Syksyisin nomadi minussa herää ja alan kaivata mahdollisuutta vaihtaa paikkaa välttääkseni pystyyn kuolemisen. Aina ei tarvitse lähteä muuttokuorman kera tien päälle, vaan useimmiten riittää henkinen ravistelu. Parhaat ravistelut saa kulttuuri- tai taide-elämyksistä, joten usein suuntaan syksyisin etsimään apua sieltä suunnalta. Tällä kertaa ei ollut tiedossa mitään tapahtumaa tai näyttelyä, joka kiinnostaisi. Luotin kuitenkin siihen, että…

Lue lisää

Ainutkertainen

Tämä vanha kirjoitukseni tuntuu tällä hetkellä hyvin ajankohtaiselta, julkaisen sen siksi uudelleen.  Teksti on julkaistu alunperin aikaisemmassa blogissani. Olen mielihyvin pannut merkille, että nykyisin puhutaan läsnäolon (ihmissuhteissa niin kuin omassa elämässäkin) ja yhteisöllisyyden merkityksestä hyvinvoinnillemme. Voi Hyvin -lehdessä oli hieno artikkeli läsnäolon lähettiläästä nimeltä Olavi Sydänmaanlakka. Minua kosketti erityisesti hänen ajatuksensa yhteisöllisyydestä ja yhdessä elämisen ilosta ja…

Lue lisää