Yritän innostua ruoanlaitosta – aloitetaan mangosta

Tuntuu vaikealta saada elämää tasapainoon, elämään itselle sopiva rytmi ja itsensä ympäröidyksi hyvillä ihmisillä, hyvää tekevällä ruoalla ja elintavoilla. Pari vuotta sitten jo kirjoittelin aikarosvoista ja pohdin mitä teen polkuopintojen jälkeisellä mahdollisuudella hakea väylän kautta opiskelemaan tutkintoa. Yksinhuoltaja-arjessa työn ja opiskelun yhteensovittaminen kun oli osoittautunut himpan verran kuluttavaksi.

Nyt tiedämme, että hain ja pääsin tutkinto-opiskelijaksi. Viime vuoden olin opintovapaalla ja maailmanlaajuisen viruksen siirtäessä opinnot etämoodiin, vetäisin reilut 85 opintopistettä kasaan. Lomaton vuosi veti minut aika piippuun ja eipä sitä ole helpottanut tammikuinen työelämään palaaminen, opintojen jatkaminen siinä sivussa ja samalla työhön liittyvä vanhan uudelleen opettelu. Raudanpuutteeni on edelleen myös läsnä.

Tuntuu, että voimavarojen kulutus on suurempaa kuin niiden palautuminen. En haluaisi valittaa, mutta joudun välillä melko tiukille. Eipä hätää, minulla on apukeinoja!

Hyvinvointi vaatii myös uhrauksia

Eihän siitä kauankaan ole, kun pohdin blogin valjastamisesta jälleen kerran hyvinvointini tueksi ja työkaluksi, tänä vuonna toivoin löytäväni myös uudelleen tasapainon.

Ihan hirmuisesti elämäni ei ole vielä toivomaani suuntaan edennyt. Arjessa ei ole riittävästi leikkuuvaraa, ei aikaa levon ja itsensä kehittämisen tasapainolle, saati omalle, aikatauluttamattomalle joutoajalle. Se vapaa-aika, jota minulle yksinhuoltajan arjessa tarjoutuu, on säännöllisesti mennyt parisuhteelle. Viimeaikoina toki vähemmän, koska viikonloput ovat menneet koulutöille, enkä ole halunnut aikatauluttaa ihan koko viikonloppua.

Olen herännyt siihen, että voidakseni olla suhteessa läsnä ja antaakseni siihen mitään, minun tulee saada juuri tässä ajassa enemmän aikaa ajatteluun, omassa kodissani olemiseen ja ihan vain oleiluun omassa rytmissä. Meillä on Jyrinäparran kanssa erilainen rytmi ja arvotamme korkealle erilaisia asioita vapaa-ajassa. Koen välillä kuormittavaksi sen, että koska hänellä on omaa vapaata aikaa ihan yllin kyllin, yhteiselle ajallemme on ladattu niin paljon odotuksia, etten pysty aina vastaamaan niihin. Koen jatkuvasti riittämättömyyttä ja huonoa omaatuntoa siitä. Ne hetket ovat samalla sitä harvinaista – ja tässä hetkessä ainoaa – vapaa-aikaani, jolloin tarvitsisin aikaa ihan vaan olemiselle ja ajattelulle. Yhdessäolo on mennyt pitkälti toisen osapuolen reunaehdoilla ja toisen kodissa. Olen tehnyt sen tähän asti hyvillä mielin, koska parisuhde on tärkeä. Mutta.

Mutta siinä kohtaa, kun tajuan olevani ainoa ihminen, jolle minun hyvinvoinnillani on maailmassa suuri merkitys, tajuan, että minun täytyy alkaa elämässäni itsekkäämmäksi. Ei kertakaikkiaan voi mennä niin, että uhraan hyvinvointini – tai että se olen aina minä, joka uhraa jotain – jotta jotain on. Olenkin nyt alkanut priorisoimaan palautumisen ja oman ajan elämässäni ykkössijalle. Täytyyhän minusta jotain jäädä jäljelle kevään opintosuman jälkeenkin! Tiedän siis, että tämä on vain väliaikaista, mutta sitä en tiedä, kestääkö tämä suhde sitä. Tiedostan sen, että tilanne olisi ihan erilainen, jos asuisimme yhdessä. Siinä oisi helpompi jakaa aikaa yhdessäoloon, jota arjen puuhailussa myös syntyy luonnostaan, ja itselleen. Mutta jos minun hyvinvointini ei ole tärkeä asia parisuhteessamme, ei kai se olisi sitä yhteisessäkään kodissa?

Ja nyt en todellakaan tarkoita, että VAIN minun hyvinvoinnillani on jotain merkitystä, en tietenkään.

Uni, elämän tärkein asia

Olen pitänyt kiinni yöunista, joille pyrin viimeistään ilta kymmeneltä. Stressi on viimeaikoina kuitenkin taas nakertanut unen laatua. En siis pidä stressiä pelkästään huonona asiana ja pidän paineen alla työskentelystä! Mutta joskus kokonaiskuormituksen määrä on vain liian suuri ja se ei tee hyvää.

Olenkin töiden jälkeen ja ruokatauoilla pyrkinyt harjoittamaan sohvalla kissan kanssa rentoutusterapiaa. Se katkaisee työkuormituksen hyvin. Se on ollut ihanaa vastapainoa ja tehnyt selkeästi hyvää.

Maailmanlaajuisen virustilanteen seurauksena varaamani joogatunnit on ikävä kyllä olleet taas telakalla, enkä ole päässyt palaamaan sen pariin. Tammikuussa muutaman viikon joogattuani huomasin taas sen parantavat vaikutukset unenlaatuun. En pidä nettijoogasta, enkä osaa joogata yksinäni ja asuntomme pienuus yksinkertaisesti tekee kotona joogaamisesta mahdotonta.

Säännöllisestä kävelystä olen kuitenkin pitänyt kiinni, ja se parantaa unenlaatua. Taannoin oli kolmen viikon jakso, jolloin melkein suoraan töiden jälkeen vaihdoin omalle koneelle, jolla jatkoin opintojen, luentojen, kurssitöiden ja ryhmätöiden parissa. Joka ikinen ilta.

Kävelemättömyys tuntui heti unen laadussa.

Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokaa…

Yksi asia on arjessa täysin retuperällä. Ja se on sellainen, että en voi enää olla kiinnittämättä asiaan huomiota. Nimittäin ruokavalio. Se ei tosipuheessa ihan retuperällä ole, mutta ei myöskään minua hoitavalla tasolla. Väärä ruokavalio aiheuttaa selkeitä tulehdus- ja suolisto-oireita. Se tuntuu myös energiatasoissa. Jos en syö riittävästi kasviksia ja proteiinia, keho huutaa vääränlaisen hiilihydraatin perään. Liiallinen vehnä ruokavaliossa on ihan katastrofi. Kaupassa käytyäni huomaan ostaneeni ja syöneeni karkkia, vaikka en edes pidä karkista. Leipää tekee mieli enemmän kuin on tarpeen. Olotila on nuutunut, hapeton.

Ongelma on se, että en edelleenkään pidä ruoanlaitosta. En varsinkaan pienessä keittiötilassa, jossa täytyy aina ensin tehdä raivaustoimia, jotta pääsee puhtaille pinnoille. Tämän ja erään aikaisemman blogin yksi idea olikin innostua ruoanlaitosta ja jakaa hyväksi todettuja ja hyvää tekeviä ruokaohjeita muille tulehduksellisia sairauksia tai PCOS:n omaaville naisille. Jospa palaisin takaisin siihen ruutuun…

Otin ja selailin tänään pinon hyvää tekeviä ruokaan liittyviä kirjoja. Kirjasin muutaman reseptin ylös ja aion kokeilla niitä lähiaikoina. Pastan ja jauhelihan lisäksi ruokavarastostani löytyi tänään mangoja. Siispä ennen kävelyä päätin tehdä mangosta jotain.

En edes muista, milloin olen viimeksi jakanut täällä reseptejä, mutta nyt irtoaa kaura-mangosmoothien ohje. Tästä tuli hyvää ja täyttävää!

Kaura-mangosmoothie

  • Mango
  • 2,5 dl mantelimaitoa
  • 2.5 rkl Puhti kaurapuuteria
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kurkumaa
  • 1 rkl kookosöljyä
  • 1 rkl tahinia
  • 1 tl pellavansiemeniä

Surauta blenderissä tasaiseksi ja nauti. Jos kaipaat makeutta lisää, lisää hunajaa mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s