Blogi + opiskelut + tänään

Blogini tarkoitus on ollut kirjata ylös oivalluksiani matkalla kohti Valonööriyttä.

Valonööri on Frank Martelan mukaan henkilö, joka toteuttaa itseään ja toimii sisäisestä motivaatiosta käsin. Nimihän juontaa tietenkin siihen, että ihminen kantaa valoa mukanaan, kun hän saa toteuttaa itseään ja on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Kirjassa ”Valonöörit” hän avaa tietä, mitä pitkin pääsee kohti omaa valonööriyttään. Kyse on valinnoista elämässä ja arkipäivässä.

Blogi tänään

Olen miettinyt blogini jatkoa, koska oma alkuperäinen idea hyvinvointia(ni) lisäävien metodien ja valintojen dokumentoinnista ja avaamisesta avuksi kenties jollekin muulle elämäänsä jumittuneelle on jäänyt vähemmälle. Voiko blogi muuttua kovin paljon sen alkuperäisestä ideasta, pitääkö muuttaa blogin nimi vastaamaan uutta vai olisiko parempi avata uusi blogi – näitä seikkoja olen pohtinut.

Opiskelun ohella ei ole ollut aikaa paneutua syvällisemmin ravitsemuksellisiin asioihin, enkä ole muutenkaan samasta syystä, ja osin raudanpuutteen aiheuttaman uupumuksen vuoksi, voinut toteuttaa elämässäni minulle parhaiten sopivia elämäntapoja.

Toisaalta olen silti pyrkinyt pitämään blogini sisällön oman valonööriyteni kontekstissa; asioissa, jotka tuottavat minulle iloa ja lisäävät hyvinvointiani. Ja toisaaltahan juuri tämä uusi elämäntilanne kulttuurielämysten lisääntymisen, rakkauden mukaan astumisen ja sisäistä paloani vahvistavan opiskelun parissa ovat sitä minun valonööriyteni ydintä.

Vaikka minulla ei välttämättä ole lähitulevaisuudessa aikaa paneutua tämän blogin kehittämiseen niin paljon, että blogikirjoittaminen toisi itselleni muuta hyötyä kuin ajatusten jäsentämistä ja matkani dokumentoimista, olen ajatellut jatkossakin päivittää blogia säännöllisen epäsäännöllisesti.

Jatkossa kenties tämän blogin sisältö paneutuu jossain määrin opiskeluun, enemmän kulttuurielämyksiin ja aikuisopiskelijan elämään liittyviin valintoihin, mm. opiskelijaystävälliseen arjen budjetointiin. Enemmän opiskeluun liittyvää sisältöä tuottanen työelämään painottuvaan blogiini, joka on tähän asti ollut se mun ”sivuraide” ja lähinnä vain satunnaisten ajatusten tallennuspaikka.

Opiskelut

Nyt on kaikin puolin selvää, että tulen hyppäämään täyspäiväiseen opiskelijamoodiin taloudellisesta ja muistakin riskeistä huolimatta.

Opintovapaa on haettu ja myönnetty, lukuvuodelle ilmoittauduttu läsnäolevaksi, aikuiskoulutustukihakemus on laitettu eteenpäin ja edessäni on printattuna opintoihin kuuluvat kaikki kurssit, joista katson läpi ne, jotka pitäisi hyväksiluetuttaa ja ne, joihin yritän päästä mukaan jo tulevana syksynä – sekä tulevina lukukausina.

Kukaan ei takaa, että opintojen aloittaminen olisi uuden uljaan työelämän alku ja ettenkö voisi epäonnistua siinä surkeasti. Se on kuitenkin sataprosenttisen varmaa, että minun on tartuttava tähän ainutlaatuiseen mahdollisuuteen. Kuin myös se, että tuleva opiskelu tulee vahvistamaan minua ihmisenä, koska siinä liikutaan aivan ydinminuuteen liittyvissä asioissa.

Pääsen vihdoin toteuttamaan luovuuttani ja etsimään työkaluja sen toteuttamiseen. Minusta ei ole tulossa taiteilijaa, kuten eräs kollegani julisti, päinvastoin, olen kasvamassa luovan alan ammattilaisuuteen. En kuvittele olevani visuaalisena viestijänä, informaatiomuotoilijana, graafikkona tai kuvittajana – mikä minusta nyt sitten ikinä tuleekaan – taiteilija, vaan asiakaspalvelija. Toivon mukaan löydän työkalut raudanlujaan ammattitaitoon!

Visuaalisen viestinnän opiskeluiden orientaatiojakso on edessä jo ihan lähiviikkoina ja olen niin innostuksesta sykkyrällä, ettei tosikaan!

Tänään

Olen pohtinut myös sitä, miten ihmeessä organisoin tulevan syksyn siten, että pystyn opiskelemaan mahdollisimman tehokkaasti ja organisoidusti, hoitamaan kodin ja ruokahuollon, olemaan läsnä Menninkäiskorvaiselle ja Jyrinäparralle sekä pitämään myös huolta itsestäni.

Olen aina ollut kalenterifriikki ja kaikki nämä vähintäänkin 20 vuotta, jotka olen haaveillut korkeakouluopinnoista, olen kokenut syksyisin kalenterikateutta ja -maniaa. Syksy on tarkoittanut minulle aina uuden kauden alkua – ei niinkään vuoden vaihtuminen.

Uusi kalenteri syksyllä on ollut aina ihan ehdoton hankinta Vasta muutaman vuoden ajan olen hankkinut vuosikalenterin, en lukukausikalenteria. Mutta nyt! Nyt siirryn hetkeksi taas lukukausikalenterin ja -suunnittelun pariin.

Pohdin ottaisinko käyttöön bujoilun, pyörittäisinkö arkea yhdessä kalenterissa vai tekisinkö itselleni aina kuukaudeksi lukujärjestyksen ruokahuoltoineen ja joogatunteineen päivineen.

Minulla on taipumus eksyä pääni sisälle ja hukkua suunnitelmiin, tavoitteisiin ja kaiken runsauteen. Koska voimavarat terveydellisen tilani vuoksi ovat hyvin haavoittuvaisella tolalla, minun tulee selkeyttää arkeani ja aikatauluttaa se tavalla, joka ei tunnu kuristavalta.

Tärkeintä olisi kyetä keskittymään siihen, mikä on oleellista juuri tänään. Jotta ei eksy, vaan saa aikaiseksi ja kokee arjen merkitykselliseksi. Bujoilu on yksi ratkaisu asioiden aikaan saamiseksi ja jäsentämiseksi, mutta en ole osannut ottaa sitä vielä käyttööni siinä merkityksessä.

Kuin vastauksena huutoon maailmankaikkeudelle sain just käsiini Tuuma-kustannukselta uunituoreen Tänään -työkalun.

Ensituntuma kirjasta on ihana, ihana, IHANA! Maaretta Tukiaisen ajattelu on ennenkin natsannut omaani ja ihastuin aikanaan Hyvän mielen taidot kirjaan ja -korttipakkaan ja Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjaan.

Tänään työkalun hän on tehnyt yhdessä luovan alan yrittäjän ja graafikon Sonja Eidin kanssa. Kirjan visuaalisuus puhuttelikin minua ihan ensimmäisenä. Ja se on yksi tärkeimmistä tekijöistä, miksi uskoisin työkalun tukevan tulevaa arjen hallintaa ja auttamaan minua säilyttämään fokuksen. Visuaalisen viestinnän opiskelijana tarkastelen työkalua myös ”sillä silmällä”.

En ehtinyt vielä paneutua tarkemmin työkaluun, mutta ihan pian on sen aika! Palaan ensipuraisuun kokeilustani blogissa ihan lähiviikkoina.