Iloa ja valoa – Hyvän mielen taidot

Käsi pystyyn, kuka meistä ei haluaisi elää hyvää ja merkityksellistä elämää!

Viimeistään ruuhkavuosissa ajaudumme usein umpikujaan. Pettymysten, riittämättömyydentunteen, kiireen ja väsymyksen keskellä alamme kiertämään kehää, jossa emme voi hyvin. Hukkaamme omat tarpeemme ja todellisen minämme, sen Valonöörin itsestämme.

Ei hätää, apua on saatavilla!

Self help -oppaat, uskonnot, mindfulnessit, joogafilosofiat ja muut systeemit tarjoavat kierteestä houkuttavaa ulospääsyä, mutta usein ne eivät auta sen pidemmälle – pahimmassa tapauksessa päinvastoin, saamme niistä vain uuden stressinaiheen elämäämme.

Onnellisuusgurut julistavat keinoja onnen saavuttamiseksi, mutta metsästämällä onnea se vain pakenee. Abstraktit käsitteet tuntuvat ehkä etäisiltä tai elämänhallintamme on tyystin hukassa, joten pala kakkua on aivan liian suuri haukattavaksi. Elämme paineistettua elämää valtavan murroksen keskellä.

Miten olisi yksinkertaisesti hyvän mielen taitojen opettelu?

IMG_9817.jpg

Mitkä helkkarin hyvän mielen taidot?

Viime vuonna ihana innostaja Maaretta Tukiainen lanseerasi käsitteen ”Hyvän mielen taidot”.  Pyydän jo etukäteen anteeksi väsynyttä vertauskuvaa, mutta Maaretta Tukaiainen ei ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan hänen ajatuksensa pohjaavat mm. positiiviseen psykologiaan.

Hän on koostanut erilaisista tutkimustuloksista, teorioista ja taidoista ymmärrettävän,  suorastaan jopa erinomaisen Hyvän mielen taitojen -käsikirjan. Se on rakennettu siten, että näitä taitoja voi työstää vaikkapa vuoden ajan yhtä taitoa viikon ajan kerrallaan. Ei mikään mahdoton tehtävä!

Kirjan pariksi on valmistettu kortit, joita voi käyttää yhdessä kirjan kanssa tai vaikka ihan erikseenkin inspiroimaan ja muistuttamaan elämän tärkeistä asioista Kortteja voi käyttää hyvin myös ryhmäprosessien ohjaamisessa ja innostamisessa.

Minä ja innostajaystäväni käytämme kortteja myös siten, että nostamme joko arjessamme tai ryhmätapaamisissa kortin intuitiivisesti ja mutustelemme käteen osuvan kortin sanomaa sen hetkiseen arjen tilanteeseen. Toimii!

IMG_9822_valo.jpg

Hyvän mielen taitojen avulla elämään löytyy lisää iloa ja energiaa

Kirjan ajatusten ja harjoitusten avulla kuka tahansa meistä voi kehittää mieltään joustavammaksi, eli kasvattaa resilienssiään. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haastavissa tilanteissa ja muutoksissa.

Hyvän mielen taidot auttavat elämään merkityksellistä elämää, jossa ihminen tunnistaa oman potentiaalinsa ja uskaltaa ylittää itsensä.

Mitä hyvän mielen taidot ovat?

Kyse on kokonaisvaltaisesta elämänhallinnan työkalupakista; olemassa olevien ominaisuuksiensa vahvistamista ja uusien taitojen oppimisesta, haitallisten käyttäytymismallien muuttamisesta, itsetuntemuksen kehittämisestä, oman potentiaalin tunnistamisesta ja sen valjastamisesta elämässä eteenpäin menemiseksi.

Ne on itseasiassa taitoja, joiden avulla ihmisellä on hyvä olla omassa elämässään paitsi itsensä kanssa, myös suhteessa muihin ihmisiin. Hyvän mielen taitojen avulla elämä on nautinnollista ja sillä on merkitys. Ihminen on niin sanotusti elementissään.

Hyvän mielen taidot jaetaan kirjassa seitsemään pääkateogoriaan:

  • myönteisyystaidot
  • tahdonvoimataidot
  • vuorovaikutustaidot
  • myötätuntotaidot
  • luovuustaidot
  • läsnäolotaidot
  • itsensä johtamisen taidot

Jokaisen pääkategorian alle on koottu erilaisia taitoja, joiden avulla päätaidossa voi kehittyä.

Voin lämpimästi suositella kirjaan tutustumista. Se on looginen ja ymmärrettävä. Palaan vielä myöhemmin kirjan teemoihin, sillä tarkoituksena on työstää niitä intensiivisemmin matkallani kohti omaa Valonööriyttä.

Kirjasuositus: Hyvän mielen taidot, Maaretta Tukiainen, PS-kustannus 2016

Mainokset

Onnellinen opiskelija

Olen nauttinut ihan valtavasti opiskelusta, vaikka kieltämättä on rankkaa, ettei viikossa ole yhtään vapaapäivää. Perjantaisin töiden jälkeen kiiruhdan koululle ja niin lauantaisin kuin sunnuntaisinkin menee myös työpäivän mittainen siivu koululla.

Toisaalta se, että kolme tuntia saattaa hurahtaa totaalisessa flow-tilassa, on super ihanaa ja rentouttavaa. Olenkin todennut, että visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssi on palauttanut minut takaisin itseeni. Olen löytänyt itsestäni sen kadoksissa ja dumpattuna olleen minun. Jotain, mikä on minulle kaikista ominta. Se on arvokasta ja ehdottomasti tärkein osa Valonööriyttä minussa.

Olemme piirtäneet tähän mennessä lyijykynillä, hiilellä, tusseilla ja mustetussilla. Olemme mm. piirtäneet kasviaihetta kerta toisensa jälkeen yksinkertaistaen. Oli hauskaa nähdä, minkälainen lootus omastani lopulta kuoriutuikaan. Yksinkertaistettu lootus jalostuu opintojen aikana vielä ties vaikka miksi, palaan siihen myöhemmin.

Olemme myös piirtäneet hiilellä taidejäljennöksiä siten, että alkuperäinen kuva oli väärinpäin ja se tuli jäljentää myös väärinpäin. Oma Chagallini onnistui kohtuullisesti, vaikka loogisen mieleni oli hyvin vaikea taipua tähän tehtävään. Olemme piirtäneet hiuksia lyijykynillä valokuvasta jäljentäen ja tämän työn parissa olin täydellisessä flowssa.

Viimeksi maalasimme ja piirsimme Indian Ink:llä japanilaisten puupiirrosten pohjalta. Tärkeintä oli säilyttää tunnelma ja sävymaailma, mutta jäljennöstä ei ollut tarkoitus tällä kertaa tehdä. Tämän työn parissa olin epämukavuusalueellani, enkä oikein tiedä, rakastanko vai vihaanko mustetussia ja teriä!

Vihdoin kotona

170710_1

Siitä on noin vuosi aikaa, kun sattumalta bongasin rakenteilla olevan asumisoikeuskerrostalon myynti-ilmoituksen. Ihastuin talon sijaintiin, arkkitehdin piirustuksiin ja etenkin erään tietyn asunnon pohjakuvaan. En pysty yhtään erittelemään, mistä tuli se fiilis, että siinä on tuleva kotimme. Tunne vaan oli niin vahva, että se pakotti toimimaan.

Vuosi myöhemmin, muuttoviikonlopun jälkeisessä kuumeessa, istun kyseisen kodin sohvalla ja huokaisen syvään. On tunne, että olen kotona. Olen vihdoin kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voin huokaista ainakin hetkellisesti itseni turvalliseen olotilaan (kunhan nyt vain saan kaiken tavaran paikoilleen tai kiertoon).

Kaikki on hyvin.

170710_2

Matkaani seuranneet tietävät, että mulla on takana todella raskaat ajat.

Kolme muuttoa kolmen vuoden sisällä, yhden unelmakodin myynti ja siihen sijoittamani rahan menetys uusiofuusioperhehelvetin epäonnisten talokauppojen vuoksi, sen fuusion vuosia kestänyt purkaminen samaan aikaan kun tein viimeistä matkaa Tähtityttöni kanssa, talokauppojen pitkittyminen ja sen jälkeisiä kerrostaloasuntoja aina pienenevin neliöin ja huononevine hengitysilmoineen. Takaraivossa on edelleen myös fuusiohelvettitaloon liittyvät jälkikaiut, eivätkä ne ihan heti hellittäne.

Tuon kaiken ohessa olen myös joutunut selviytymään niistä nykyajalle tyypillisistä jatkuvista muutoksista töissä ja normaalista ruuhkavuosikuvioista. Muutto ei ajatuksena ihan hirvittävästi houkuttanut, mutta tämä muutto vain oli ihan pakko tehdä. Onneksi kuuntelin vahvaa intuitiota.

170710

On uskomatonta, miten jossain asunnossa voi neliöt, materiaalit, pohjaratkaisut ja kaikki natsata kohdalleen.

Pelkäsin, että joudun käymään vielä kerran valtavan mööbelivaihdosoperaation, mutta kas ihmettä; vanhat ja nämä kaikki muutot vielä matkassa pysyneet mööbelit solahtivat tänne oikein mainiosti. Säilytystilaa on niukasti, mutta sekin sopii uusiin ajatuksiini. Tavarahamsterista on kuoriutunut ihminen, joka ajattelee, että tavara, jota pitää säilöä kaapeissa, on pitkälti tarpeetonta.

Toki pientä mööbleerausta mietin, sillä vanhaa energiaa voisin vielä laittaa kiertoon jonkin verran. Ehkä viihdelaitteille ja kirjoille etsin uuden ratkaisun nykyisen 60-luvun mummolta perityn (ehkä muuramen) kaapiston sijaan. Ja sohvan voisin vaihtaa, mikäli saan nykyisen myytyä. Kaipaan vierasvuodemahdollisuutta.

Se vanha hirsitalo, suuri tai pieni mummonmökki, on edelleen yksi unelmistani. Mutta nyt ei ole sen aika. Nyt nautin tästä. On valtavan ihanaa asua aivan uudessa asunnossa. Ei ole pinttymiä, muiden taakseen jättämää tauhkaa ja huonosti toimivia juttuja. Ilma vaihtuu. On puhdasta, kaunista ja turvallista. On hyvä energia!

Se, että koti tuntuu kodilta ja että paikassa, jossa viettää suuren osan aikaansa, on hyvä energia on todella tärkeää hyvinvoinnille. Se on antaa pohjan sille, että voin tulla siksi itseksi, johon on mahdollista kasvaa ja Valo loistaa minussa.

Olen tullut kotiin.

Picasson tiellä

Tein intuitiivisen valinnan opiskelun suhteen, enkä tänä syksynä toteuttanutkaan plan B:n mukaista toimintasuunnitelmaani.

Eläköön intuitio!

20170916_150101

Opiskelen syksyn ajan visuaalisen viestinnän perusteita avoimessa amk:ssa. Valinta tuli itsellenikin vähän puskista. En ollut alun perin – enkä ole näillä näkyminkään – pyrkimässä tutkinto-oppilaaksi muotsikkaan. Tosin pakko tunnustaa, että ensi syksynä alkava täysin uusi muotoilun opintokokonaisuus alkoi mukavalla tavalla kutkuttamaan takaraivoa.

Nyt kuitenkin otan tuntumaa siihen, mitä on opiskelu työn ohella ja miten selviydyn kuormituksesta. Vanha vamma lähimuistipiuhoissa on osoittanut viime aikoina hieman merkkejä, joten sikälikin nämä nykyiset opinnot on hyvä keino testata kapasiteettiani. Työelämän kuormitus todennäköisesti ei tule vähenemään, joten opiskelun yhdistäminen siihen voi olla hyvin haasteellista.

Omin

Ensituntuma visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssista on joka tapauksessa todella positiivinen. Nyt pelataan alueella, joka on minulle ominta ja jossa on kuitenkin sopivasti haastetta. Olen omieni parissa ja harjoittelu kaivelee esille kauan kadoksissa ollutta luovuutta. Jos mitään muuta, niin tästä opiskelusta saa uuden otteen kyniin. Tuntuu todella ihanalta.

Totesin opiskelutovereiden ammattitaitoa katsellessani (siellähän on kaiken maailman  taideaineiden opettajaa, arkeologia, designeria ja hienopuuseppää) että näihin opintoihin pyrkii todella lahjakkaita ihmisiä. En ikimaailmassa tule pärjäämään kilpailussa, kun lahjakkuus laitetaan vertailtavaksi joko opiskelupaikan tai työpaikan saamisessa. Uuden ammatin opiskeleminen tälle alalle ei välttämättä avaisi ovia mielekkääseen työpaikkaan.

Valonöörin oppiläksyt

Koutsini läksytti minua edellisestä ajatuksestani ja haastoi tutkimaan miksi luon itselleni tällaisia esteitä ja mistä se takaraivon naputtaja saa voimansa. Kiitos vaan kaikille niille kateellisille dissaajille, jotka ovat yrittäneet minua vuosien varrella kampittaa, sieltä se voimansa saa. Joudun tekemään työtä, jotta pääsen irti tästä huonommuuden tunteesta. Oman tien kulkijana ja ulospäin vahvana ihmisenä tulen kohtaamaan aina kampittajia, se on vain hyväksyttävä yhteiskuntamme ominaispiirteenä.

Mielestäni realismi ei ole pahasta ja ammatinvaihto epävarmalle alalle ei välttämättä ole viisasta. Luovuuden ruokkiminen ja näiden taitojen opiskelu harrastuspohjalta ei mene hukkaan (työ)elämää(kään) ajatellen. Voin ammentaa tästä paljon nykyiseen tehtävääni viestinnän parissa. Tärkein havainto opintojen alussa on ollut, että kun saan piirustusharrastuksen elvytettyä, elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta.

Piirtäminen on puhdasta nautintoa!

20170916_185356

Osaamisen lähde

Muistatko, milloin olet ollut viimeksi työssä flow-tilassa? Minä muistan ja kaipaan sitä fiilistä jo kovasti takaisin. Muutosvaiheessa flow-kokemukselle ei jää tilaa, ellei sitten muutos itsessään ole mieluisa asia ja muutoksen kohde aktiivisena osapuolena muutosta rakentamassa.

Flow ja työn imu

Flow-tilassa ajantaju katoaa, eikä stressi tai väsymys juuri paina kroppaa. Työssä on imua ja se tuntuu palkitsevalta. Silloin voi tehdä hommia ilman taukoja ja jopa yötä myöden. Pidemmän päälle näin vahva intensiteetti ei toki ole hyväksi ja tästäkin minulla on kokemusta. Pahimmillaan sen seurauksena voi olla jopa uupumus ja loppuun palaminen, mikäli intohimoisen työsession vastapainoksi ei hyvissä ajoin ja säännöllisesti lepää. Luovilla aloilla tähän liittyy iso riski.

Mihály Csíkszentmihályi on tutkinut flowta ja todennut tutkimuksissaan, että ihminen on onnellisimmillaan flow-kokemuksen tilassa ja että siihen liittyy aina oppimisen iloa. Jotta flow-tila mahdollistuu, siihen tarvitaan Csíkszentmihályin mukaan seuraavat elementit:

  1. Tehtävällä on selkeä päämäärä ja sitä pystyy itse kontrolloimaan
  2. Tehtävän etenemisestä ja siinä onnistumisesta saa välitöntä palautetta
  3. Tehtävää suorittaessa kyvyt ja tehtävän vaatimus ovat tasapainossa
  4. Tehtävään täytyy voida keskittyä ilman häiriötekijöitä
  5. Tehtävän täytyy olla merkityksellinen eli se on jo itsessään palkitsevaa

Parhaimmillaan flow työssä on todella hedelmällistä. Silloin ihminen saa paljon aikaiseksi ja kokee tekevänsä jotain merkityksellistä, kuten aina silloin, kun on tekemisissä intohimonsa kanssa. Intohimo ilmenee kiinnostuksen ja osaamisen leikkauspisteessä.

Keho-mieli-sielu (1)

En oikeastaan tiedä palkitsevampaa asiaa kuin se, että saan käyttää osaamistani hyväksi työssäni. Ehkä vielä himpun verran palkitsevampaa on työn imu, eli hetki jossa mukana on sopivasti haastetta osaamisen lisäksi. Jotta voin kokea työssä vielä flow-tilan, yritän hakeutua sitä tukeviin olosuhteisiin.

Mutta onko aina pakko olla työstä innostunut?

On melko naiivi väite, että kenenkään ei pitäisi tehdä työkseen muuta kuin sitä, missä osaaminen ja kiinnostus kohtaavat. Kyllä ihmiset joutuvat tekemään työkseen myös rutiininomaisia tehtäviä ja työtehtävän täydellinen osaaminen ei välttämättä yksikseen tuo tyydytystä. Tilanne on minusta ihan ok, mikäli se ei nakerra hyvinvointia. Ja jos nakertaa, niin asialle tehtävissä on toki muutakin kuin lopputilin ottaminen.

Osaamisen sanoittaminen ja kehittäminen

Kevään muutostilanteissa mietin paljon, mitä haluaisin työkseni tehdä, miten voisin innostua työstä uudelleen ja ennen kaikkea osaanko lainkaan sanoittaa osaamistani.

Tunnistanko itse kaikkea sitä tietotaitoa, jota minulle on kertynyt ja miten sitä voisin hyödyntää saati todentaa? En ole niitä ihmisiä, jotka kykenevät väittämään olevansa aihealueen x asiantuntija, mikäli ymmärrys ja kokemus asiasta ei ole syväosaamisen tasolla. Tästä syystä tehtävien uusjaossa ohitseni monesti ajaa se, jolla on vankempi pokka.

Oman osaamisen sanoittamisessa en vielä päässyt kovin pitkälle. Työstän asiaa ja sain vastikään loistavan vinkin tähän liittyen, siihen palaan myöhemmin! Mutta osaamisen kehittämistä lähdin pohtimaan tosissani ja nyt tiedän, mitkä on ne ensimmäiset stepit sillä saralla. Kynät on jo teroitettu ja penaali valmiina!

Generalisti on tulevaisuuden specialisti

Tänä päivänä ei enää kannusteta hankkimaan syväosaamista, todellista asiantuntijuutta. Erikoistuminen yhteen asiaan ei välttämättä tulevaisuudessa riitä työllistymiseen, mikäli muuta osaamista ei löydy. Muuttuvassa työelämässä osaamista enemmän arvostetaan asennetta ja kykyä oppia asioita. Tärkeää on myös kyky poisoppimiseen. Tulevaisuuden työtehtävissä ei välttämättä tämän päivän osaamisella ole mitään virkaa ja fakkiutuminen aikaisempaan tietotaitoon voi siis olla jopa haitallista.

Toisaalta vielä tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi myös siltä, että tutkintoa ja erityisesti korkeakoulututkintoa vaaditaan ja arvostetaan enemmän kuin todellista osaamista tai halua oppia uutta.

Oletko sinä vielä miettinyt, miten voisit pärjätä tulevaisuuden työelämässä ja kokea siinä jopa flow-tilaa?

 

Urbaani munkki

20170714_5

”Jokainen meistä kamppailee nykymaailmassa saadakseen paremman elämän. Hyödynnämme uusinta teknologiaa ja tutkimustietoa, mutta silti asiat tuntuvat menevän aina vain huonompaan suuntaan. Mitä teemme väärin?”

Olin päättänyt, että en osta yhtään uutta kirjaa, ennen kuin kaikki viimeisten parin vuoden aikana ostamani kirjat on luettu. Niitä on paljon, täytyy häpeäkseni myöntää. Jouduin tiukille, kun näin  ”Urbaanin munkin käsikirja” -teoksen kirjakaupassa. Se jäi vaivaamaan minua. Monta kertaa kävin sitä selaamassa, ja taistelemassa haluani vastaan. Eikähän se antanut sitten minulle rauhaa.

(Tämä ei ole mainospostaus!)

20170714_8

Urbaanin munkin käsikirja

Kirjan takakannessa hehkutetaan, että kirja on ”kaikenlaista hölynpölyä karttava” arjen kumppani ja sekopäisen nykymaailman selviytymisopas. Itseasiassa voisin tosiaan kutsua kirjaa selviytymisoppaaksi, sillä siinä todellakin oli kaikki, mitä itsekin selviytymispakkiini olen vuosien mittaan kerännyt – oivalluksia, ajatuksia ja metodeja.

Itselleni kirja ei tuonut siis juurikaan mitään uutta ja maata mullistavaa, mutta samalla voin sanoa, että tämä kirja oli viimeaikaisista lukemistani kirjoista (niitä ei ole paljon) vaikuttavin. Vaikuttavuus perustuu siihen, että lukiessani hajanaiset ajatukseni kiteytyivät ja oivalsin, minkä jäljillä olen koko ajan ollut. Sain vastauksia kysymyksiini mitä, miksi ja miten. Se on aika paljon!

”Urbaani munkki herättää itsessään uinuvan potentiaalin ja muuttuu valonlähteeksi häntä ympäröiville ihmisille. Hän puolustaa oikeudenmukaisuutta ja pyrkii toimimaan hyvin. Hän tekee valintansa harkitusti ja haastaa ne kulttuuriset konventiot, jotka eivät enää palvele häntä. Hän ei antaudu, kun joku järkensä valon menettänyt tuputtaa ankeaa maailmankuvaansa hänelle; hän ei yritä mukautua elävien kuolleiden joukkoon. Urbaani munkki herättää heidät. Hän on sielultaan vapaa ja tämä vapauttaa hänen energiansa. Hän on väkevästi elossa ja täynnä energiaa. ”

Itseasiassa kirja kertoo siitä, miten tullaan Valonööriksi!

Siitä, miten löydettyään kutsumuksensa, voimansa ja intohimonsa, ihmisen elämä on hyvää, sujuvaa ja merkityksellistä. Nykyaika ja tuo petollinen tekonologia harhauttaa meidät omalta polultamme. Polun löytäminen tai sillä pysyminen ei suinkaan tarkoita askeesissa elämistä ja nykyajalle selän kääntämistä, päinvastoin! Orjan roolista meidän täytyy kuitenkin astua isännän rooliin. Kysehän on omasta elämästämme, hitto vie!

Kirjasta löytyy hienoja alustuksia, esimerkki-caseja ja ohjeita, miten toimia niiden oman polun tärkeiden asioiden kanssa, eli mm. stressin, ajanhallinnan, väsymyksen, immuniteetin vahvistamisen, liikkumisen, luontoyhteyden, minäkuvan, yksinäisyyden ja taloudellisen epävarmuuden kanssa. Kirjan lisäksi hänen oppejaan löytyy nettisivuilta. Esimerkiksi ilmainen 7 päivän reboot, joka oli myös herättelevä ja antoi työkaluja syömisestä työpäivän kulkuun.

Kirjasuositus: Urbaanin munkin käsikirja, Pedran Shojai, Viisas Elämä Oy 2017

20170714_7

Uskalla olla valonööri

Ihminen on tasapainossa ja kantaa valoa mukanaan silloin, kun hän saa olla tekemisissä omien lahjojensa kanssa ja toimia vahvuuksistaan käsin.

Muistin tämän taas elävästi tartuttuani pitkästä aikaa vesiväreihin ja tusseihin. Siinä hetkessä jotain kauan sitten torjuttua palasi jälleen osaksi minua. Edelliskerrasta kynien kanssa on vähintäänkin kymmenen vuotta aikaa. Säännöllisestä harrastamisesta aikaa on sitäkin pidemmin.

Luovuus on löytänyt uusia uomia mm. valokuvaamisen, käsitöiden ja somesisältöjen myötä. Mutta mikään niistä ei voita sitä, kun saa piirtää.

20170718_5

Always find the light!

Lapsena kaikki toimintamme usein pyörii taipumusten ja vahvuuksien ympärillä (kun emme vielä muutakaan osaa). Lapsi on leikkiessään iloinen ja täynnä tarmoa. Hänessä on valo, joka valaisee helposti koko tienoon. Eikö vain?

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä etäämmäksi saatamme ajautua taipumuksistamme. Tähän vaikuttaa ympäristö; kenties vanhempien toiveet, kaveripiiri, ehkäpä myös ammatinvalinnanohjaaja ja ylipäätään asiat ja ihmiset, joiden kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Ajan myötä yhteys omaan sisimpään helposti katkeaa ja lopulta emme osaa erottaa, mikä on omaa ja mikä ympäristön vaikutusta.

Ihminen toki muuttuu, kypsyy ja oppii uusia taitoja matkan varrella. Se on ihan normaalia. Saatamme kuitenkin kouluttautua alalle ja ajautua ammattiin, joka lopulta ei tyydytä sisäisiä tarpeitamme. Voi olla, että pärjäämme ammatissamme hyvin ja saamme siitä jonkin aikaa jopa tyydytystä. Sitä paitsi ihmisenhän pitää jotain työtä tehdä, eikö?

Sitten iskee tyhjyys, tyytymättömyys ja epävarmuus. Elämä alkaa tuntua ehkä suorittamiselta, loputtomalta arjen jatkumolta ja väsyttävältä uurastukselta merkityksettömien asioiden parissa. Silloin valo meissä sammuu.

”Intohimo on siellä, missä kiinnostus ja osaaminen kohtaavat”
-Frank Martela, Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja, Gummerus 2015

Mikä on valonööri?

Frank Martela määrittelee valonöörin ihmiseksi, jolla on sekä vahva elämänhallinta että vahva elämän arvostus. Valonööriys syntyy vahvasta sisäisestä motivaatiosta käsin toimimisesta. Mutta mitä sitten tehdä, jos motivaatio on hukassa, valo sammunut emmekä tiedä, mitä oikeasti haluaisimme edes tehdä? Me voimme rakentaa elämämme olosuhteet sellaiseksi, että se innostaa meitä.

Valonööriys syntyy siitä, kun alamme vahvistaa:

  1. vapaaehtoisuuden tunnetta
  2. kyvykkyyden tunnetta
  3. yhteisöllisyyden tunnetta
  4. hyvän tekemisen tunnetta

Kaikilla meillä ei välttämättä ole olemassa yhtä suurta kutsumusta, jota toteuttamalla tulemme mestariksi. Martelan sanoin: ”Valonööriys on sitä, että löytää isompia ja pienempiä tapoja toteuttaa itseään omassa elämässään”. Jos oma kutsumus on totaalisesti hukassa, niin sen voi löytää vaikkapa tekemällä kutsumuskartan .

Hyvä elämä koostuu Martelan mukaan siis tietyistä palapelin osista. Nämä palapelin osat ovat myös ns. Itseohjautuvuusteorian taustalla. Toisin sanoen kun ihminen on aktiivinen toimija omassa elämässään, elämä tuntuu hyvältä

Valonööriyden esteitä ovat taas esimerkiksi se, että tavoittelemme onnea, olemme jatkuvasti huolissamme selviämisestä, rakennamme vääriä unelmia, haemme hyväksyntää ja palvomme yksilösuorituksia.

Kirjavinkki: Frank Martela, Valonöörit – sisäisen motivaation käsikirja, Gummerus 2015

20170718_6

Minä ja piirtäminen

Palatakseni vielä tuohon omaan piirtämisharrastukseen, niin olipa ihana tarttua piirrustusvälineisiin! Jälki ei ole kovin sujuvaa eikä minulla ole edelleenkään mitään fiksua tarkoitusta tuhertamiselleni, mutta voi ihme, miten ihanalta tuntui palata siihen fiilikseen, mitä se minulle aikaisemmin toi. Nuorena sain muuten jopa taskurahaa piirtämällä (ja kirjoittamalla) Sinä Minä-, Regina ja Kodin Kuvalehti -lehtiin.

Mikä sitten sai minut aikanaan lopettamaan harrastukseni? Siihen lienee monia syitä. Se, etten päässyt opiskelemaan graafista suunnittelua silloin noin 25 vuotiaana, kun edellisen kerran mietin alan vaihtoa. Perfektionistille suorittajalle tuo oli isku suoraan ytimeen. Koin, etten ole riittävän hyvä. Toinen syy oli silloinen puolisoni, joka piti tuhertamistani lapsellisena harrastuksena. Olin jonkin aikaa kaappipiirtäjä. Se, että piti piirtää salasssa, kävi kuitenkin raskaaksi. Arjessa ei ollut yksinkertaisesti tilaa sille. Ilo katosi tekemisestä ja niinpä se sitten jäi.

Uutta ammattia piirtämisestä tuskin tulee. Ehkä teen joskus satukirjan, ehkä kuvitan blogia tai piirtelen ihan vain huvikseni, mutta jatkossa haluan pitää tuntuman värikyniin elävänä. Se on osa minun valonööriyttäni.