Dare to be lightneer

Lähiretkeily – Kuhmoisten helmet: taidetta ja luontopolku

10.7.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

Sattumien seurauksena sain viettää juhannusta ja samalla tutustua vihdoin Kuhmoisten kulttuuri- ja luontotarjontaan. Minun piti alunperin olla leikkauksessa juhannuksen alusviikolla, mutta kuinka ollakaan, plussasin koronassa edellisellä viikolla ja leikkausaika siirtyi tulevaisuuteen. Ajatus yksinäisestä juhannuksesta tuntui tällä kertaa jopa ahdistavalta ja päädyin suunnittelemaan riippumattoreissua Kuhmoisissa sijaitsevan Isojärven kansallispuistoon, jossa olen käynyt aikaisemmin vain pari päiväreissua. Kuhmoisissa [...]

Uusien versojen kevät – vaiko ahdistavaa raiskattua maata

25.4.202230.5.2023julkaissut TuizekJätä kommentti

Elämässä ei mikään muu ole niin varmaa kuin muutos. Nopeasti kyllästyvänä ihmisenä pidän muutoksista, mutta kyllähän sitä toivoisi, että muutosten tahti ei kuristaisi ja että saisi itse olla niiden ohjaksissa. Tällä hetkellä muutostahti elämässäni on aivan järkyttävän hengästyttävä. Taustalla maailma murtuu ja muuttuu todella nopeaan tahtiin. Aivan kuten oman elämän olosuhteetkin. Aamulla asiaa pohtiessani ajattelin, [...]

Naisen ikääntyminen ja kriisi

10.3.202214.2.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

En ole koskaan varsinaisesti kokenut ikäkriisejä. En identifioi itseäni ikään ja olen aina kokenut jokseenkin, ettei ympäristö ota minua tosissaan minkään ikäisenä. Ikäkriisiä se ei ole kuitenkaan aiheuttanut, vaan olen ollut utelias vanhenemista kohtaan. Jossain vaiheessa nuoruutta koin samuutta vanhempien henkilöiden kanssa, jossain vaiheessa totesin, että nuorempien kanssa on enemmän yhteistä. Oman ikäpolveni kanssa en [...]

Kehollinen kokemus traumasta

5.3.202214.2.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

Olen jo pitkään tiedostanut, että meillä on niin kehollinen, kuin energeettinenkin yhteys kokemiimme asioihin ja ihmisiin, jotka ovat elämässämme olleet vaikuttavassa asemassa. Jos vain kuuntelemme sitä jotain, joka näkymättömänä ympärillämme on ja hengittää, pääsemme sen pulssille. Oman elämämme pulssille. Aika usein yhteys tuohon energiaan katkeaa, koska analysoimme liiaksi järjellä, suhtaudumme liian tunnepitoisesti ja omaan napaamme tuijottaen [...]

Neljä vuotta raudanpuutetta

22.2.202220.2.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

Siitä on nyt pian neljä vuotta, kun romahdin. Kognitiiviset kykyni, jaksamiseni ja fyysinen kunto yksinkertaisesti vain romahtivat. Samaan aikaan elämässä oli käynnissä viimeiset kuohut eräästä ikävästä tragediassa, joka oli henkisesti minulle viimeinen niitti ja "päätin luovuttaa taisteluni" ja antaa väsymykselle periksi. Olin jo pidempään kokenut outoja oireita, joiden syyksi epäiltiin kilpirauhasen häiriöitä, mutta verikokeissa ei [...]

Hupsista!

12.2.202226.4.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

Upposin jonnekin trauman aktivoitumisen, intensiivisen ja innostavan opintoihin liittyvän harjoittelun, opparin aloituksen ja uupumuksen syövereihin. Huh, mitkä kuukaudet jäivätkään taakse. Uusi vuosi ja uudet tuulet – nyt pystyy jo katsomaan loogisesti taakse ja ennenkaikkea sinne eteenpäin. Eli mitäpä kuuluu? Opintoihin liittyvässä harjoittelussa Opintoihin liittyvä harjoittelu oli ihan unelmaa. Sukelsin tuotannollisen graafikon hommiin, osaksi tiimiä, ihan [...]

Missä mennään, blogi ja elämä?

10.10.2021julkaissut TuizekJätä kommentti

Olen blogannut 2000-luvun alusta. Silloin ei tosin ollut blogeja, vaan kotisivujen yhteydessä verkkopäiväkirjoja. Pidin verkkopäivää huushållaamisesta; vanhan rintamamiestalon remonteista ja huushålleskan löytämisestä itsestäni. Elämän mullistuessa blogini muuttivat muotoaan, ollen välillä vain yksityisiä kuvapäiväkirjoja, välillä julkisia hyvinvointi- tai sairauspäiväkirjoja. Julkisesti en ole halunnut tilittää asioita, joihin liittyy muita ihmisiä. En siksi, ettenkö kannattaisi avoimuutta ja haluaisi [...]

Kun kiire varastaa elämän

18.9.202112.2.2022julkaissut TuizekJätä kommentti

Kun aloitin tutkintoon tähtäävän opiskelun ammattikorkeakoulussa, elämästäni katosi vapaa-aika. En valita siitä, vaan lunastan kiitollisuudella unelmani toteen käymistä. Läheiseni eivät vain tunne samaa kiitollisuutta puolestani – tai ymmärrä, miten tärkeä asia minulle on kyseessä. Se tuntuu kurjalta, sillä omassa todellisuudessani tämä on ainutlaatuinen ja kokonaisuudessaan lyhyt aika. Olisin tietenkin kaivannut tukea tiukkaan arkeeni, mutta hyväksyn [...]