Olen syventynyt kehoni lukkotiloihin. Se on itseasiassa aika mielenkiintoista. Olen jännittyneessä tilassa, rentoutuminen on vaikeaa. En aina edes huomaa, miten jännittynyt kehoni on. Pystyn kyllä rentouttamaan kehoni, mutta jännitän sen alitajuisesti välittömästi uudelleen. Vasemman puolen lonkka ja lapaluu ovat myös kireitä ja ajoittain niissä tuntuu kipua. Olenhan minä sen itse ollut huomaavinani, mutta silti tuntui [...]
Aloitettuani kundaliinijoogan löysin mielen ja sielun tasolla jotain ehkä jopa vallankumouksellista. Ymmärrän tällä hetkellä chakrat ja niiden merkityksen aivan uudella tavalla. Olen löytämässä osin niiden avulla välineitä sydämeni avaamiselle, minkä kuvittelisin olevan myös avain intohimon ja elämänvoiman uudelleen löytämiseksi. Ennakoin edessä olevan pitkän tien. Ennenkuin päästään sille sydämen ja intohimon tasolle, on käytävä läpi monta porttia [...]
Syksyisin nomadi minussa herää ja alan kaivata mahdollisuutta vaihtaa paikkaa välttääkseni pystyyn kuolemisen. Aina ei tarvitse lähteä muuttokuorman kera tien päälle, vaan useimmiten riittää henkinen ravistelu. Parhaat ravistelut saa kulttuuri- tai taide-elämyksistä, joten usein suuntaan syksyisin etsimään apua sieltä suunnalta. Tällä kertaa ei ollut tiedossa mitään tapahtumaa tai näyttelyä, joka kiinnostaisi. Luotin kuitenkin siihen, että [...]
Kun mantraa toistaa pitkään, pääsee ihanaan meditatiiviseen tilaan. Oman kokemukseni mukaan se on jo itsessään parasta mahdollista stressihoitoa. Se voi olla myös hyvin pyhä kokemus. Koen mantraamisen jälkeen oloni usein tasapainoiseksi. Sielu kiittää!
Vuosia sitten päätin alkaa tarkastelemaan elämää valon kautta. Sillä sehän on niin, että jos on olemassa varjo, täytyy olla valokin. Mitä isompi varjo, sitä voimakkaampi valo. Oivalsin, että voin itse päättää katsonko valoon vai varjoon. Minä valitsin valon. Rajanveto kiukun nielemisen + asioiden sormien läpi katsomisen ja itsekidutuksen välillä on ajoittain hienon hieno. Uhriutuminen ja [...]
Siitä on kauan, kun olen viimeksi lukenut jotain todella ”kolahtavaa”. Jotain sellaista, jota olisi pitänyt lukea hitaasti, nautiskellen — makustella sanoja ja mielikuvia. Yleensä sellaista luettavaa minulle ovat olleet runot ja niinpä tälläkin kertaa. Suorastaan huikaistuin näistä sanoista: Hillankukat,punertuvat mättäät,elokuun mehevät tähkät.Niiden keskellä lahoavilla pitkospuillapysähdyn.Valo täyttää suon,sinun otsasi ja silmäsi,äiti.Ja nyt, kun maaliskuunoksilta tipahteleesulanut kuuraloputtoman pitkällä [...]
Joskus mietin, mistä johtuu, että toiset ihmiset katsovat maailmaa niin pessimistisesti ja lannistuvat koettelemusten alle. Toiset näkevät mahdollisuuksia ja valoa, vaikka maailmankaikkeus veisi ympäriltä kaiken. Sodissa ja katastrofeissakin näkee ihmisiä, jotka pystyvät olemaan ystävällisiä ja toiveikkaita. Ja sitten on niitä, jotka eivät tahdo nähdä enää mitään muuta kuin sen, missä on särö. Minua koettelemukseni ovat [...]
Dare to be lightneer 