On hämmästyttävää, että masennusta pidetään näinä edistyksellisinä aikoina edelleen tabuna. En minäkään toki tatuoi otsaani saaneeni sellaisen diagnoosin, mutta en siitä puhumista erityisemmin välttelekään. Kerroin esimerkiksi avoimesti tiimikavereilleni töissä, sillä pitkä poissaolo aiheuttaa väistämättä hämmennystä. Ymmärrän myös, että resurssivaje kuormittaa kollegoita, joten mielestäni oli ihan reilua kertoa syy pitkään poissaoloon. Avoimuuteni jonkin verran kummastuttaa. Huomaan [...]