Lähimatkailu – Dare to be lightneer

Paavolan tammi – road tripillä lasten kanssa

Published on 4.10.201824.9.2018 julkaissut TuizekJätä kommentti

Palataan kesämuistoihin vielä hetkeksi!

Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, minulle parasta kesässä on paahtava helle. Sitä tuli kesällä 2018 fiilisteltyä toden teolla – mutta samalla se vaikutti siihen, mitä jaksoi tai pystyi tekemään. Road tripit ilmastoidulla autolla onnistuvat lasten kanssa helteessäkin, toisenlaisia ovat ne omat hikiset muistot 70-luvulta automatkoista helvetissä.

Toiseksi parasta kesässä on ”Go with the Flow!” – elämän virran mukana, etukäteen suunnittelematta, hetkiin tarttuen. Eräänä kesäisenä päivänä virta vei meidät pohjoisen sukulaisten kanssa road tripille Tuusulan kautta kohti Lohjaa.

Armottomina Amorphis-faneina emme kuitenkaan olleet Joutsenen perässä, vaan Paavolan tammesta oli puhuttu jo muutamana kesänä. Tosin salaa ehkä hieman toivoin, että Tomi Joutsen tulisi sattumalta polulla vastaan…Paavolan tammesta on tullut hipsterivaeltajien ja Metsien Kätkemä -ohjelman myötä melkoinen julkkis. Se ei ole mikään ihme, sillä vaikuttavahan tuo reilusti yli 400 vuotias ja yli neljän metrin vyötärysmitan omaava tammi onkin.

Se on jotain, joka vai tulee kokea.

Eikä sen saavuttaminen vaadi kymmenien kilometrien rinkka selässä vaeltamista, vaan tennareillakin pääsee ja tärkein varustus tälle retkelle on kamera tai kännykkä, jolla voi tallentaa muiston muille somessa jaettavaksi. Kyllä. Nyt kuulun heimoon #paavolantammi. Paikassa on jotain todella maagista.

Alueen historiaan en ole perehtynyt, mutta historian havinan, sielujen tanssin ja mahtavan energian paikalla kyllä tunsi. Tammi seisoo yksinäisenä valtavat juuret ja oksat ympärilleen levittäytyen. Sen ympärillä, soveliaan etäisyyden päässä, on risuuntunut kuusikko, joka luo omalla tavallaan mystisen ilmapiirin tammen lähettyville.

Tammi on saavutettavissa osana luontopolkua pienen kävelymatkan jälkeen. Paavolan luontopolku itsessään on viehättävä ja pohjoisen asukeille eksoottinen kokemus.

Itseasiassa koko matka tammen luo pitkin Lohjan saaristoreittiä oli valtavan ihastuttava kokemus. Maisema muistutti paikoin Toscanaa omenapuuviljelmineen ja polveilevine maastoineen.

Voi rakkautta!

Mainokset

Kahavilla – kesämuistoissa Kellokoski

Published on 21.9.201821.9.2018 julkaissut TuizekJätä kommentti

Eräänä ihanana loppukesän päivänä vietimme mukavan päivän Kellokoskella sukulaisperheen kanssa. Muistin retken, kun tsekkasin pitkästä aikaa kameran muistikortin ja löysin reissun kuvat. Ihana tuulahdus kesämuistoista.

Kellokosken Ruukin alueella sijaitsee yksi lempikahviloistani ja halusin näyttää pohjoisesta saapuneille vieraille sekä kahvilan, että ruukin aluetta muutenkin. Lahden seudun nähtävyydet oli nähty jo moneen otteeseen, joten tuli tarve laajentaa hieman reviiriä.

En voi olla yhä kehumatta Kinuskillaa, koska se tarjoaa herkkuja jokaiselle aistille. Visuaaliselle ihmiselle kahvila ja sen ympäristö on jopa säädyttömän kutkuttava kohde.

Lapsetkin tykkäsivät, eikä vähiten mahtavien kakkupalojen ja retrojen sohvien vuoksi.

Kellokosken ruukin alueella on muutenkin paljon katseltavaa.

Valitettavasti koski oli jonkinlaisessa remontissa vierailumme aikana, emmekä päässeet ihailemaan sen juoksua, minkä varjolla lapset sinne alun perin houkuteltiin.

Haluan tarjota lapsille palasia historiasta ja kulttuurikokemuksia, jätän ilomielin hurlumhein ja pommppulinnoihin roudaamisen lasten elämään kuuluville muille osapuolille.

Onneksi alueella oleva museo kiinnosti lapsia ja tosiaan Kinuskillan kahvilahan se veti lopulta potin kotiin.

Näistä hetkistä jää jälkiä.

Pyörittyämme aikamme Ruukin alueella, tulin kertoneeksi alueella olevasta mielisairaalasta ja sen puutarhasta, joka kuulemani mukaan vallan ihastuttava.

En ollut itse aikaisemmin käynyt siellä, joten ei ollut vaikeaa myöntyä lasten toiveeseen päästä katsomaan Kellokosken Prinsessan hovipuutarhaa. Sairaalamuseossa emme poikenneet.

Itse en ole nähnyt elokuvaa Kellokosken Prinsessasta, mutta pystyin eläytymään hänen rooliinsa puutarhassa vaeltaessamme. Olihan se melkoinen ja melkoisen pieteetillä hoidettu!

Ihanaa, että tälläisiä puistoja edelleen hoidetaan. Ja harmi, että tällaisten kohteiden lakkauttamista edes mietitään. Puutarhalla ja aluetta hallitsevalla vahvalla visuaalisella kauneudella on varmasti oma merkityksensä sairaalan potilaille, näitä arvoja ei saisi koskaan väheksyä.

Löysimme myös Kellokosken Prinsessalle pystytetyn muistomerkin, vaikka sitä tovi jouduttiin etsimäänkin. Hiljaiseksi veti ajatus hänenkin kohtalostaan, meistä jokaisen.

Heinolassa – lähimatkailua

Published on 23.7.201820.7.2018 julkaissut TuizekJätä kommentti

Poikkean joka kesä Heinolassa. Useimmiten käyn vain fiilistelemässä sen ihanaa rantapuistoa ja kävelen keskustassa ihastellen vanhoja taloja. Päämäärä on kuitenkin useimmiten ollut pientuottajien tuotteita tarjoava ihana Heila ja sen maittava lounas.

Heinola ei välttämättä äkkiseltään kuulosta kovin kiinnostavalta käyntikohteelta, mutta ainakin vanhoista ympäristöistä ja museoista tykkääville, kuten myös kulinaristeille, se tarjoaa mukavia elämyksiä. Heinolassa helposti solahtaa johonkin toiseen maailmaan, mikä minusta matkailussa onkin se tärkein ulottuvuus.

Tällä kertaa jätin Heilan väliin ja tutustuimme lapsen kanssa Heinolan museoihin. Museokortin myötä olen pyrkinyt kiertämään museoita missä sitten kuljenkaan. Suosittelen lämpimästi museokortin hankkimista, jos sinulla sellaista ei vielä ole!

Ensimmäisenä suuntasimme Lääninkivalteri Aschanin taloon. Olen tuota taloa ihaillut ulkoa päin useita kertoja, mutta en ollut vieraillut siellä aikaisemmin. Ja kyllä kannatti poiketa. Portilta todellakin astutaan suoraan 1700-luvulle ja talo, vaikka se ei olekaan enää alkuperäisessä kunnossa, vaan resteuroitu useiden tuhoisienkin vaiheiden jälkeen alkuperäistä muistuttavaan kuosiinsa, on ihana tuulahdus vanhaa aikaa.

Aschanin talosta siirryimme hetkeksi vilvoittelemaan ihanaan rantapuistoon ja sieltä Heinolan kaupungin museoon, joka sekin on ihanassa vanhassa puutalossa. Talo on aikanaan ollut yksityisasunto ja myöskin vallan ihastuttava käyntikohde. Kesällä 2018 aina syyskuulle asti siellä on mielenkiintoinen näyttely pukeutumisesta identiteetin rakentajana nimeltään ”Kiireestä kantapäähän”. Satuimme museoon juuri ilmaisen esittelykierroksen aikaan. Helteisestä säästä johtuen emme lapsen kanssa jaksaneet kuunnella koko esitystä, vaikka se olisikin ollut erittäin mielenkiintoinen. Museo esittelee myös Heinolalaista elämää aina 1700-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle.

Museolta kipusimme nauttimaan vohvelit ihanassa Harjupaviljongissa. Olin nähnyt somessa kuvia rakennuksesta ja vohveleista, mutta kävin tuollakin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Jugend-tyyli on yksi suosikkityyleistäni ja Harjupaviljonki ei tuottanut pettymystä siinä suhteessa. Myös vohvelit olivat herkullisia, tosin mielestäni myös melko kalliit täytteen määrään nähden. Otimme savulohi- ja paahtopaistivohvelit vaikka makeat vohvelit näyttivätkin sivusilmällä tarkasteltuna täytteineen hintaan nähden kohtuullisemmilta.

Harjupaviljongin jälkeen kipusimme toiselle harjulle ja kävimme katsastamassa näköalatornista 360 asteen näkymät kaupungille. Torilla ei ollut enää iltapäivästä mitään tarjolla, joten kävimme lähikaupasta vesipullot ja mansikkarasian, jonka nautimme niin ikään rantapuistossa penkillä istuen.

Helteisestä kelistä johtuen tuntui jälleen, kuin olisi ollut ulkomailla, mutta samasta syystä voimat olivat vähissä, joten taidemuseon jätimme suosiolla johonkin toiseen kertaan.

Heinola on siinä mielessä mukava käyntikohde, että ilmaista parkkitilaa löytyy helposti keskustan lähettyviltä ja kaikki kohteet ovat jalkaisin helposti saavutettavissa myös lasten kanssa. Tästä täydet propsit Heinolalle!

Oletko käynyt Heinolassa ja mitä mieltä olet siitä?

cof

oznor

sdr

cof

sdr

cof

cof

Urajärven kartanomuseolla – lähimatkailua

Published on 6.7.20186.7.2018 julkaissut TuizekJätä kommentti

Lähiseuduilla on paljon mielenkiintoisia kohteita ja yksi ehdottomista suosikeistani on Urajärven kartanomuseo Asikkalassa.

Se on kerta kaikkiaan niin viehättävä ja inhimillinen kaiken matkailuun liittyvän keinotekoisen kukkuluuruun rinnalla, että siitä on tullut itselleni tärkeä lähimatkailukohde.

Oikeastaan kesäfiilis alkaa vasta visiitistä sinne. Olin aivan murheen murtama, kun kartano oli muutaman vuoden suljettuna restauroinnin takia ja muutama vuosi sen jälkeen kuulin, että Museovirasto päätti yllättäen sulkea sen.

Onneksi kartanon ystävät perustivat yhdistyksen, jonka turvin ihanaan ja ainutlaatuiseen Urajärven kartanomuseoon pääsee taas visiitille.

Ainutlaatuisen museosta tekee se, että se on oikeasti koti, lähestulkoon niiltä jäljiltä, kuin se testamentattiin Muinaismuistoyhdistykselle, sittemmin Museovirastolle. Yleisölle avoin se on ollut jo vuodesta 1928. Testamenttiin kuului toive, että kartano on säilytettävä sellaisenaan ja siitä on tehtävä museo.

Kartano kuului vuodesta 1672 von Heideman -suvulle ja viimeiseksi siellä asustivat naimattomat sisarukset Lilly ja Huugo, jotka siis testamenttasivat kotinsa museona ylläpidettäväksi heidän kuolemansa jälkeen.

Oikeastaan tämä museo on enemmän kuin pelkkä kartanomuseo. Se on kulttuuripuisto, jossa upeiden rakennusten lisäksi löytyy viehättävä ja mielikuvitusta kutkuttava maisemapolku erilaisine pysähdyspisteineen ja loppuhuipennuksena vielä upea Walhalla korkealla mäen laella, josta on suora näköyhteys järvelle.

Museoalueella toimii myös viehättävä kahvila.

Suosittelen poikkeamaan Urajärven kartanossa, sillä sitä ylläpidetään yhdistuksen jäsenvaroin ja lahjoituksin. Pääsylipun hintaan kuuluu mielenkiintoinen opaskierros, jossa saa kuullakseen tarinoita Huugon ja Lillyn, sekä heidän edeltäjiensä elämästä ja edesottamuksista. Suvun tarina on osin aika traaginen, mutta hyvin mielenkiintoinen otos sen ajan elämästä ja maailmankuvasta.

Suurin syy poiketa paikalla on kuitenkin tuo interiööri, jossa pääsee todella sukeltamaan aivan toiseen maailmaan.

Turistina tutuilla kulmilla

Published on 13.7.20171.7.2018 julkaissut TuizekJätä kommentti

Suosittelen lähtemään rohkeasti turistiretkelle lähiseuduille.

Aina ei tarvitse lähteä matkoille jonnekin kauas, sillä meillä on kotimaassakin oikeasti paljon mielenkiintoisia paikkoja. Matkustamisessa parasta on se, kun pääsee hetkeksi irti arjesta ja uusiin maisemiin. Sitä voi olla turistina vaikka kotikaupungissakin.

Kesäloman alkuun otin ja vietin päivän leikkien turistia kaupungissa, jossa asun. Kiersin kaupunkia jalkaisin katsellen sitä uusin silmin. Menin ihan tavallisena arkipäivänä lounaalle riittävästi käveltyäni ihanaan pieneen lounasravintolaan, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Katselin katuja ja taloja rakastuen niihin uudestaan. Teki kuulkaa hyvää nähdä taas kirkkaasti lähelle. Mieli ja sielu kiittää.

Ajatuksesta innostuneena tein toisen retken Vääksyyn, jonne muutimme pohjoisesta noin 20 vuotta sitten. Emme viihtyneet siellä pitkään ja edelleen helposti siellä tuntuu, kuin olisi vieraalla planeetalla tai vähintäänkin ulkomailla. Ihana paikka käydä vierailulla!

Vääksyssä on kaikkea jännää löytöretkeilijöille

Kannattaa suunnata Vanhan Vääksyn keskustaan ja kierrellä jalkaisin kanavan reunustoja molempiin suuntiin, kurkata laivojen sulutus, palata takaisin Vanhaan Vääksyyn ja lounastaa Ranskalaisessa Kyläkaupassa sekä kurkata ainakin Lauran Kauppa. Vesimyllymuseo on lastenkin mielestä mielenkiintoinen paikka ja sisustuksen ystäville löytyy esimerkiksi Zoom Design.

Ikävä kyllä Lauran Kaupan ihastuttava Laura poistui keskuudestamme vuosi sitten, mutta jotain hänen hengestään on kaupassa vielä jäljellä. Onneksi kauppa on vielä olemassa ja ihanaan interiööriin pääsee vielä vierailulle. Kannattaa poiketa myös alapihalle!

Ranskalainen Kyläkauppa:

Lauran Kauppa: